Kategoria: Yleinen

Puolustusvoimien liikuntapäällikkö, majuri Juha Kokolla pysyy itselläänkin kompassi
kädessä, mutta Jukolan viestistä puhuttaessa kyse on muusta. Puolustusvoimat on jälleen
kansainvälisen viestitapahtuman yhteistyökumppani. Tällä kertaa viesti järjestetään
muuten paikkakunnalla, jossa sijaitsee maavoimien esikunta.

Suunnistaminen on yksi sotilaan perustaidoista, tietää Juha Kokko.

– Liikkuminen fyysisesti ja psyykkisesti kuormittuneena eri maasto-olosuhteissa, kartan
ja maaston tulkitseminen, reitin valinta sekä ryhmäkiinteys ovat osa sotilaan
perustaitoja.

Puolustusvoimat tukee toiminnallaan kansalaisten fyysisen toimintakyvyn kehittämisessä
sekä suunnistustaidon ylläpitämisessä.

Miksi Puolustusvoimat haluaa tehdä yhteistyötä Jukolan viestin kanssa? Luonnollista on
hakea positiivista näkyvyyttä.

– Puolustusvoimilla on myös mahdollisuus jakaa omaa toimintaa tukevaa tietoa sekä
edistää maanpuolustustahtoa viestin järjestelyjen tukemisen kautta.

Puolustusvoimat on tehnyt yhteistyötä viestien kanssa vuodesta 2003 lähtien. Mukana
ovat pääesikunnan koulutusosasto, pääesikunnan viestintäosasto, puolustusvoimien
logistiikkalaitos sekä maavoimat. Yhteistyö on monipuolista.

– Suunnittelemme yhteistyön pitkin vuotta yhdessä tapahtuman järjestäjän kanssa.
Yhteistyön muotona on Puolustusvoimien näkyvyyden suunnittelun ja toteutuksen
lisäksi myös tärkeänä pitämämme Sotilaskotiliiton edustus tapahtumassa, kertoo Juha
Kokko.

Yhteistyötä tapahtuu säännöllisesti kalenterivuoden aikana. Puolustusvoimien edustajia on
Jukola johtoryhmän jäseninä kaksi. Johtoryhmän kokoontuu säännöllisesti.

– Ryhmän tehtävänä on turvata järjestelyiltään huippuluokan suunnistustapahtuman
toteutus sekä jatkuvuus.

Suunnistustaitoa tarvitaan edelleen

Onko suunnistustaidolla merkitystä nykysotilaalle, kun teknologia on kehittynyt? Kokon
vastaus kertoo, että kyllä tarvitaan.

– Poikkeusolojen aikana on varauduttava siihen, että emme voi hyödyntää teknologiaa.
Tällöin yksittäisen sotilaan perustaidot ovat keskeinen osa joukon suorituskykyä.

Suunnistusta harjoitellaan perusasioiden hallitsemisesta laajempiin kokonaisuuksiin.
Karttamerkit, karttavärit, mittakaavat, kartan luku ovat lähtökohtia perussuunnistustaidolle.

– Harjaantumisen myötä koulutuksessa edetään haastavampiin asioihin, kuten kartan
vertaaminen maastoon, kompassin käyttö, suunnan ottaminen reitin valinta, suunnassa
kulkeminen ja liikkumiseen maastossa.

Suomalaisnuorten suunnistustaito ja valmius liikkua maastossa on varsin hyvällä tasolla,
erityisesti verrattuna moniin muihin maihin, tietää Puolustusvoimien liikuntapäällikkö.
Suunnistus on Suomessa suosittu harrastus ja monet seurat järjestävät nuorille
suunnattuja suunnistustapahtumia.

Mitä ominaisuuksia hyvältä suunnistajalta vaaditaan?

Rauhallisuutta, päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä, havainnointikykyä, kestävyyttä sekä taitoa
liikkua eri vuodenaikoina vaihtelevissa maasto-olosuhteissa.

– Liikkuminen maastossa kehittää myös fyysistä kuntoa sekä edistää terveysliikunnan
hyötyjä.

Taito liittyy myös sodan ajan joukkojen poikkeusolojen tehtäviin (tiedustelu, tulenjohto,
johtaminen).

Entä sitten liikuntapäällikkö, majuri Juha Kokon oma suunnistustaito?

– Oma suunnistustaito on riittävällä tasolla. Osaan tulkita karttaa suhteessa maastoon.
Kompassin käyttö ja suunnan ottaminen, reitin valinta sekä liikkuminen eri maasto-
olosuhteissa onnistuu.

Teksti: Tiina Ojutkangas

Liikuntapäällikkö, majuri Juha Kokko

Marraskuinen Mäntänvuori kietoutui harmaaseen tihkusateeseen, kun Tampereen Pyrinnön
suunnistajat saapuivat viikonlopun kestävään uuden kauden kick off -harjoitukseen. Edessä on
vuoden ensimmäinen myös Jukolan viestiin valmistava yhteisharjoitus. Lainatakseni idoliani ”toimittaja” Mauno Ahosta: ”Minä olen nyt täällä, täällä ei ole ketään”. No eipä tietenkään ole, koska kolmisenkymmentä Punakoneen ja Punahilkkojen suunnistajaa pyyhälsi yhteislähdöllä metsään kartta kourassaan.

Viestinomaista intervallia

Valmentaja Lauri Kahila kertoi harjoituksesta: ”Meillä on nyt viestiharjoitus, joka tehdään kolmena intervallivetona. Miehille että naisille omat radat. Vähän pidemmät ja sitten taas vähän lyhyemmät radat, joissa suunnistajat pystyvät kilpailemaan keskenään. Me emme tiedä kummalta radalta tulee ensimmäinen maaliin. Lyhemmällä radalla on 2–2,5 km vetoja ja pidemmällä 2,5–3 km vetoja. Radoissa on hajonnat ja jokainen veto lähtee yhteislähdöllä. Tarkoitus on olla mahdollisimman viestinomainen harjoitus, jossa on paljon muita suunnistajia, jotka sinkoilevat sinne tänne. Tulee samalla suurviestin tunnelmaa ja henkistä fiilistä suunnistajalle. Pieni painekin siitä, että on muita suunnistajia. Ja sitten on vielä suunnistaja vastaan suunnistaja kamppailua. Paljon elementtiä viestiä varten. Tietysti hajonnat pakottavat tekemään suunnistuksen itse.” Entäpä maasto, vastaako odotuksia Mikkeli-Jukolan maastosta. Lauri jatkaa:” Tämä maasto Mäntässä on aika spesiaalia Suomessa ja hirveästi tällaista ei ole, joten siksi tänne nyt tulimme treenaamaan. Suunnistuksen perusasiat ovat samat kuin Jukolassa vaikka maasto olikin kovin erilainen.” Maasto osoittautui nopeasti juuri niin vaativaksi kuin odotettiinkin. Melkoinen määrä korkeuskäyriä ja mukavia yllätyksiä. Liukkaus ja kaatuneet puut tekivät omat kepposensa.

Voitto mielessä

Jukolan viestin, samoin kuin Venlojen viestin, voitto on ollut ja on joka ikisen suunnistajan unelma. Tätä unelmaa lähtee myös Pyrintö tosissaan tavoittelemaan. Mikko Eerola Tampereen Pyrinnön Punakoneen suunnistaja harjoituksen jälkeen: ”Tietenkin tavoite Jukolassa on voitto. Lähdemme tekemään hyvät suoritukset ihan jokainen. Yösuunnistuksessa sekä aamun osuuksilla pitää parantaa viime vuosiin, jotta pystymme lyömään nyt vuosia voittaneen Stora Tunan. Tämä talvi treenataan entistä kovemmin, jotta tavoite saavutetaan.” Mikko Eerolan mukaan tämän päivän treeni oli todella hyvä. ”Tsekkivahvistus Jakub Chaloupský on hirvittävän kovassa vireessä, hänestä tulee hieno vahvistus ykkösjoukkueeseen. Mikkelin fyysiset maastot sopivat omiin ominaisuuksiini suunnistajana. Viestiliigan jälkeen tiedetään, että siellä hyvät kartat ja maastot sellaisia, että pitää olla todella tarkkana rasteille tullessa.” Mikko juoksee yleensä Jukolassa 5. osuuden. On tullut kaksi kertaa johdossa vaihtoon: Kangasalla ja Rovaniemellä, viime vuonna juoksi 6. osuuden Kauhavalla ja tuli kolmantena vaihtoon.

Aamupäivä kului nopeasti. Suunnistajat suuntasivat kuka metsään vielä rasteille ja kuka majoitukseen. Yösuunnistusharjoitus oli vuorossa illan ohjelmassa. Pyrinnön treenejä kohti Mikkeli- Jukolaa tullaan seuraamaan vielä lisää. Joten kannattaa seurata Jukolan viestin nettisivuja ja somea.

Somevastaava Pia Hakala Mänttä-Vilppulassa kiittää ja kuittaa sekä lähtee kohti Tamperetta.
16.11.2024

Mikkeli-Jukolan tekijöistä seuraavana esittäytyy pääsihteeri Sami Leinonen.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa? Mikkeli-Jukola 2025 on kolmas Jukolan viesti pääsihteerinä. Jukolan viesti, kuten myös muut tapahtumat, joissa olen mukana, ovat yksinkertaisesti niin hienoja kokemuksia, että on kunnia-asia olla niiden järjestelyissä mukana.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa (missä ja milloin)? Olen toiminut pääsihteerinä Joensuu-Jukolassa 2017 ja Napapiiri-Jukolassa 2021.

Miten päädyit tähän tehtävään? Mikkeli-Jukolan edustajat tulivat juttusilleni Turussa 2021 järjestetyssä Jukolan tiedonsiirtokokouksessa ja kysyivät kiinnostustani olla mukana Mikkeli-Jukolan pääsihteerin tehtävissä. Ilmaisin kiinnostukseni olla mukana ja tarkentavien keskustelujen jälkeen päädyttiin tekemään työsopimus, jonka tiimolta olen ollut mukana jo pidemmän aikaa. Luotan siihen, että kokemuksestani Jukolan viestin ja muiden tapahtumien järjestelyistä on hyötyä myös Mikkeli-Jukolan osalta.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu? Pääsihteerin tärkein tehtävä on toimia yhteyshenkilönä ilmoittautuneiden seurojen ja joukkueiden suuntaan valmistellen kilpailukutsut, ilmoittautumisen avautuminen, kilpailu- ja muut ohjeet. Lisäksi aiempien Jukolan viestin oppeina pääsihteerin on hyvä muodostaa kokonaiskuva tapahtumasta ja sen eri valiokuntien toiminnasta.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi? Varahenkilönäni toimii toimistovaliokunnan vetäjänä toimiva Milka Viita. Muita tärkeitä toimistovaliokunnan sektorivastaavia ovat muun muassa talkoopäällikkö ja kilpailuinfon päällikkö.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa? Tapahtuman järjestämisen monimuotoisuus tietyistä tapahtuman järjestämiseen liittyvistä lainalaisuuksista huolimatta on motivoivaa. Jukolan viestissä järjestävän seuran ydinhenkilöt ja talkoolaiset ovat erilaisia persooniaan ja jokainen kilpailukeskus on omanlaisensa vahvuuksineen ja haasteineen. Suurtapahtumat ovat valtava ponnistus järjestäjille ja järjestelyjen hektisyys ja stressi lisääntyvät ajan kuluessa kohti h-hetkeä. Jostain syystä hektisyys on koukuttavaa ja olen oppinut nauttimaan siitä, kun alkaa tapahtua.

Jukolan viesti itsessään on tietenkin hieno perinteinen tapahtuma, jota on aina hieno olla tekemässä.

Mikä on parasta tehtävässäsi? Parasta tehtävässäni on tehtävien monipuolisuus, tehtävien ja tapahtuman kokonaisuus yhdistettynä tuhansiin pieniin yksityiskohtiin ja viime hetken paine. Ja tietenkin tätä tehdään yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa ja yhdessä tekeminen on hienoa.

Mikä on haasteellisinta? Haasteellisinta on parhauden ohella tehtävien ja tapahtuman kokonaisuus. Jukolan viestissä on useita rajapintoja, joiden saumaton yhteistyö on välillä haasteellista ennakoida, viestiä ja toteuttaa.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueella tarvitaan? Toimistovaliokunnassa talkoolaisten tärkeimmät ominaisuudet ovat ihmisläheisyys, asiakaspalvelutaidot, joustavuus ja kielitaidosta on hyötyä.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen? Tulen olemaan edelleen mukana tapahtumajärjestelyissä Mikkeli-Jukolan jälkeen. Luvassa on Kontiolahden ampumahiihdon maailmancupin tapahtumajohtajan tehtävät ja Vuokatti-Jukola 2027 pääsihteerin tehtävät. Lisäksi toiveissa on, että Kontiolahdella kisataan tulevina vuosina ampumahiihdon MM-kilpailut, joissa on tarkoitus olla mukana. Ja miksei myös Vuokatti-Jukolan jälkeisissä Jukolan viesteissä.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa? Kaikki tapahtumat huomioon ottaen koronavuosien Napapiiri-Jukola ja sen Jukolan viestin lähtö elokuun pimeässä yössä Lordin Hard Rock Hallelujahin soidessa. Seisoin yksin Mäntyvaaran raviradan tuomaritornin tasanteella ja katsoin valomerta samalla pohtien, että vihdoin ja viimein tämäkin hetki oli tapahtuman kahden siirron jälkeen koittanut. Mikkeli-Jukolan osalta mieleenpainuvimpana juttuna on jäänyt mieleen ensimmäinen vierailu Mikkeli-Jukolan kilpailukeskuksessa.

Nimi: Sami Leinonen

Ikä: 50

Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Pääsihteeri

Mitä muuta harrastaa: Vapaa-aika menee kotona lasten kanssa

Mitä aina mukaan talkoisiin: Aurinkolasit

Ohjenuora: Yhdessä olemme enemmän

Keräsimme kaveriporukasta yllytyshullun joukkueen Lappee-Jukolaan 2016, ensikertalaisia
jokainen. Olosuhteethan eivät olleet ihanteelliset, mutta joukkue Kunnon Kompassit suoritti
hyvinkin kunniakkaasti ensimmäiset viisi osuutta. Kaksi viimeistä lähtivät aamun
uusintalähdössä ja heidän reissunsa osoittautui raskaammaksi. Kuutosisuuden kaveri liukasteli
kalliolla ja mursi häntäluunsa. Ankkuri kärsi kovista jalkakrampeista, ui kaulaa myöten ojassa ja oli
hilkulla hukkua sinne. Vähän myöhemmin hän vielä kompuroi kivikossa kylkiluut ruhjeille. Hitaasti
mutta varmasti maali kuitenkin lähestyi ja ilo oli suuri, kun kaverukset sattumalta tapasivat toisensa metsäautotiellä vähän ennen viimeisiä pellolla olleita rasteja. Raihnaiset äijät olivat tässä vaiheessa tehneet matkaa yli kolme tuntia kumpikin. Loppumatka mentiin yhtä matkaa omat viimeiset rastit poimien ja maaliviiva ylitettiin yhdessä. Joukkueelle hyväksytty tulos sijalla 1257. ja riemu aivan rajaton, se tunne ei unohdu koskaan. 

Suunnistusharrastus jäi ja tuosta lähtien on käyty kaikki Jukolat. Joukkueen nimi vaihtui paria
vuotta myöhemmin OK kunto OK:ksi ja siitä on kasvanut melkein oikea urheiluseura.
Taidot on luonnollisesti kehittyneet koko porukalla, ja Jukolasta tuli meille hyvin nopeasti vuoden
odotetuin tapahtuma ja kohokohta. Ehdottomasti suosittelemme kaikille! Emme osallistu
menestystä tavoitellaksemme vaan siksi, että tapahtuma on kokonaisuutena niin tavattoman
hauska ja tunnelma mukava. Siinä yhdistyy sopivasti se joukkueena yhdessä oleminen ja
tekeminen sekä suunnistuksen riemu laadukkaissa maastoissa erinomaisilla kartoilla. 
Lappee-Jukolaan ensimmäisellä kerralla yritimme valmistautua lukemalla kaikenlaisia ohjeita, mitä aiheesta on kirjoitettu, mutta silti muutama asia pääsi yllättämään. Kunnon varusteiden merkitys ainakin siellä korostui, lämmintä ja kuivaa vaatetta riittävästi mukaan. Metsässä kyllä pärjää kelillä kuin kelillä, kunhan on kunnon kengät, mutta kisakeskuksessa on heti paljon mukavampaa, kun on varustautunut kunnolla. Opimme, että kannattaa ilmoittautua ajoissa, jotta saa parhaat telttapaikat. Kannattaa myös vähän lenkkeillä ennen Jukolaa, metsässä on paljon mukavampaa, kun ei ole heti alkumatkasta aivan poikki.
 
Meillä on nyt kahdeksan Jukolaa takana, ja vuodesta 2019 asti on ollut OK kunto OK:n joukkue
myös Venloissa, eli heillä viisi ja ensi kesänä kuudes. Alkuperäisestä porukasta muutama on jäänyt
pois vammojen myötä ja joka vuosi on houkuteltu muutama uusi mukaan, enimmäkseen kavereita ja kaverin kavereita. Kokoonpano vaihtelee vähän joka vuosi terveystilanteen ja muiden kiireiden vuoksi, mutta kolme meistä on ollut mukana joka kerta.
 
Osalla uusista tulijoista on ollut aiempaakin suunnistuskokemusta taustalla, mutta suurin osa on
tullut lajin pariin meidän toimintamme kautta. Seuran Whatsapp-ryhmässä on parikymmentä
jäsentä. Osa suunnistaa vain Jukolat ja muutamat kuntorastit vuodessa ja aktiivisimmat sitten taas ovat hankkineet lisenssin ja käyvät kaikki rastiviikot ja kisat mihin suinkin pääsevät. Olemme hankkineet omia seuravaatteita ja OK kunto OK:n värit ovat Oulun seudun suunnistustapahtumissa jo tuttu näky. Järjestämme aina syksyisin kauden päättäjäisviikonlopun jossakin hyvien suunnistusmaastojen äärellä. Viikonloppuun kuuluu suunnistusta, mukavaa yhdessäoloa ja suuri palkintogaala, jossa vuoden parhaat ja muuten merkittävimmät suoritukset palkitaan kiertopalkinnoilla
 
Parhaat sijoitukset ovat tältä vuodelta Lakia-Jukolasta, Venlat 969. ja Jukola 959. Napapiiri-Jukolaa emme laske, sillä siellä oli niin vähän joukkueita.

Teksti: Oula Pulju

Tällä kokoonpanolla Jukolan yöhön ja aamuun. Pasi Isoniemi, Oula Pulju, Hannu Aska, Petri Alhainen, Jenni Vuolteenaho, Markku Muotka, Jyrki Leskelä.

Olipa kerran kaveriporukka, joka pärjäsi nuoruusvuosinaan suunnistuskilpailuissa lähinnä suunsoittamisessa ja keppien keräilyssä. Paria hassua mitalia lukuun ottamatta menestystä ei koskaan tullut, mutta yhtenäinen kaveriporukka kyllä syntyi. Tällä porukalla oli tapana kokoontua seuramajalle ja milloin, minnekin pitämään jatkoja, jatkojen jatkoja, jatkojen jatkojen jatkoja jne. Niillä jatkoilla ei ollut kyllä mitään tekemistä suunnistuksen kanssa, vaan lähinnä kilpailemisesta eri lajeissa kuten mölkyssä, Twisterissä, tyynysodassa, kroketissa ja syömisessä.

Jäi sitä suunnistuksestakin jotain mieleen, nimittäin ohje ”varmasti vasemmalta”. Se on lausahdus, joka elää omaa elämäänsä tänä päivänäkin ja sitä muistetaan kertoa eteenpäin seuraavillekin. Tarina ei kerro, oliko se syynä menestyksen puutteeseen suunnistuksessa, tiedä häntä.

Kaikkien jatkojen jälkeen porukka kuitenkin hajosi, jokainen lähti etsimään itseään maailmalta. Totuus oli kuitenkin se, että pikkuhiljaa jokainen palasi takaisin Varsinais-Suomeen, osa jotain oppineena, toiset vähemmän. Se, mikä pysyi, oli kuitenkin porukka. Kaikkien vuosien jälkeen kokoonnuttiin taas sen lajin pariin, jonka tämä porukka osaa parhaiten eli saunomaan. Siihen, kun lähdetään, niin kannattaa varata vähintään koko viikonloppu ja siltikin viimeisiä saa houkutella saunasta pois makkaralla.

Koska suunnistus tuntui kaukaiselta ajatukselta vuosien jälkeen, ajateltiin kokeilla välissä jalkapalloa. Käytiin oikein turnauksessakin. Lopputulos kahdessa vuodessa: kaksi maalia. Siispä oli suunniteltava lajin vaihto. 2015 Jukolan viesti järjestettiin Paimiossa kotimaastoissa. Eräskin tarina kertoo, että yksi konkareistamme sloganilla ”lahjattomat treenaa” vietti aikaa metsässä tuolloin karvan alle neljä tuntia ja kertoi käyneensä naapuripitäjä Sauvossa asti reissun aikana. Ei tainnut kotimaastoedusta olla apua, kun Sauvon kirkontorni alkoi häämöttää näköpiirissä ja eväätkin oli unohtuneet kotiin.

Tästä kuitenkin innostuneena päätettiin kerätä vanha porukka kasaan ja ilmoittautua seuraavan vuoden Jukolaan Lappeenrantaan. Nimi vain puuttui. Jalkapallopiireissä käytettiin salanimeä, mutta monen saunaillan ja tuhannen äänestyksen jälkeen joukkueen nimeksi valikoitui Hepojoen Pinnistys (HepPi).

Tuosta Lappeenrannan ”Never forget” Jukolasta syntyi joukkueen kulmakivi. Sinä viikonloppuna nimittäin satoi koko ajan kaatamalla vettä. Joukkue oli keksinyt ottaa mukaan puolijoukkueteltan, joka itse raahattiin ja pystytettiin paikalle, koska halvalla saatiin. Siinä oli vain se huono puoli, että yön aikana alkoi sataa jo teltan sisälläkin. Kuravelliä kaivettiin korvista vielä viikkojenkin jälkeen. Autot olivat pelloilla jumissa ja niitä työnnettiin useampi pois sunnuntaiaamuna. Osa ilmoitti kaiken tämän jälkeen, että ei enää ikinä. Mikä tapa palata suunnistuksen pariin. Mutta niin vaan on koronavuosia lukuun ottamatta käyty jokaisessa Jukolassa.

Kantajoukkue on kokenut hieman muutoksia vuosien varrella, kun jollain on ollut kuulemma liian kova kunto joukkueelle ja toisella on ollut kiire saunaan. Silti jokainen on palannut joukkueeseen häntä koipien välissä. Vuoden 2017 jälkeen joukkueelle perustettiin oma sometili ja mopo lähti keulimaan. Ei auttanut kuin perustaa joukkueesta yhdistys ja ensi vuodelle yritetään saada kasaan jo kaksi Jukolan ja kaksi Venlojen joukkuetta. Välillä on etsitty joukkueen jäseniä iltarastien tulospalstoilta ja toisinaan on kyselty kaikki kumminkissankoirankaimatkin mukaan. Suunnistajanpankistakin löydettiin todellinen helmi kerran, eikä ole sen jälkeen enää päässyt takaisin seuranhakupalstalle.

Mitään isompia tulostavoitteita joukkueella ei ole koskaan ollut, kunhan ei viimeisiä olla ja se onkin toteutunut joka vuosi. Lisäksi joka vuosi on keskusteltu erilaisista taktiikoista hämätä vastustajia, esimerkiksi tänä vuonna kehiteltiin hodarikärryä metsään. Jukolaan on lähdetty muun muassa treenaamatta, ostettu kaikki tarvittava vasta kisapaikalta, tehty teltan pystyttämisestä taidetta, vaihdettu metsässä kakkureseptejä, pohdittu paljonko eväitä voi ottaa metsään ja yritetty päästä tv-haastatteluunkin. Joukkuetta yhdistää siis hurtti huumori ja siksi joukkue on tainnut pysyä näin kauan kasassa.

Jonna Mattila
Hepojoen Pinnistyksestä Varsinais-Suomesta

Naisilla on mahtava oikeus ottaa Jukolasta kaikki riemu irti ja juosta sekä Venlojen että Jukolan viesteissä. En ollut ennen vuotta 2018 tätä mahdollisuutta käyttänyt, mutta Hollolassa tarjoutuivat paikat ensin entisten hiihtosuunnistajien Tidligare Topplöpare -joukkueeseen Venloihin ja keskustan eduskuntaryhmän joukkueeseen Jukolaan.

Venlat oli juostu alle ja seuraava kaksi kertaa Venlojen pituinen veto 10 tunnin sisään jännitti. Eniten suunnistuksessa pelkään vaihdosta myöhästymistä ja halusin varmistua Hollolassakin, että Jukolan avauksesta vaihtoon tulija ei minua tarvinnut puomilla huudella. Olin siis ajoissa odottamassa karsinassa. Reilun kahden tunnin odotuksen jälkeen ymmärsin, että olin saapunut ravistelemaan lihaksia liiankin ajoissa. Ensimmäisen osuuden viestinviejällä oli ollut haastetta matkan teossa ja pääsin reilut kolme tuntia kärjen perässä sijalta 1751 matkaan.

Hollolan yö oli kuiva, mutta vain vähäsen hämärä aamuyön tunteina. Oman osuuteni joukkueita ei metsässä juuri enää ollut, mutta kolmososuuden miehet jolkottivat samoja polkuja kanssani, koukkasivat jonossa rastilleen ja minä jatkoin itsekseni supikossa omaan monttuuni. Yksin piti hämärässä löytää rastit, muuten oli matkalaisia mukavasti seurana.

Kuvamuistoihini on piirtynyt hetki pöllyävällä polulla, jossa oli pakko sammuttaa otsalamppu, jotta näki edes hiukan eteensä. Otsalampun valossa kaikki oli pölystä kirkkaan valkoista, ilman lamppua harmaan kaikkia eri sävyjä.

Aurinko nousi ja eräällä puolivälin jälkeisellä aukolla tajusin vetäneeni miesletkaa jo jonkin aikaa. Kukaan muu ei halunnut ottaa paikkaani, vaikka ehkä olisi halunnut, jos olisi tiennyt, että meillä ei ollut sama osuus suoritettavana. Joku vielä huusi, että näyttää sujuvan, anna mennä vaan. Kaarsin omalle rastilleni ja osa joukosta juoksi perääni. Kolmososuuden rasti se ei ollut, joten pojat pääsivät jatkamaan matkaa ihan omine nokkinensa.

Letkan veto oli ehdoton huippuhetki reissullani, koska iltapäiväinen Venla-veto ja muutamat kiemuraiset rastinotot muutenkin pitkällä Jukola-osuudella alkoivat loppumatkasta pahasti painaa jalkojani. Ehkei parasta mahdollista valmistautumista ollut myöskään kahden tunnin odottelu vaihtopuomilla ilman ruokaa ja juomaa.

Viimein taivalsin vaihtosuoraa naama mullassa, silmät, korvat, suu ja nenä täynnä pölyä ja sain luovuttaa kartan seuraajalleni. Pitkä uuvuttava keikka, enkä todella ajatellut enää koskaan hullutella molempia viestejä samana viikonloppuna. Taisin Ylen Nina Vanhatalon haastattelussakin heti suorituksen jälkeen sanoa, että tämä sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta Jukolan viestiä, Venlat riittäkööt. Eihän parasta ystävää liikaa pidä kiusata.

Mutta vähän kuitenkin voi kiusata. Ensi kesänä Mikkelin Jukolassa aion juosta 29. Kerran Venlat ja neljännen kerran Jukolan. Jukola on vain kerran kesässä ja se on syytä nauttia koko laajuudessaan.

Hanna Kosonen
Suunnistusliiton liittohallituksen varapuheenjohtaja
Kansanedustaja (kesk), Savonlinna

Mikkeli-Jukolan tekijöistä kolmantena esittäytyy ohjelmavastaava Iina Malinen.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa? Talkoilu Navissa ja suunnistustapahtumissa on kivaa, sillä organisointi pelaa, homma toimii ja yhteishenki on loistava.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa (missä ja milloin)? Neitvuoren SM-pitkillä ja Tornimäen SM-viesteissä olin mukana. Tornimäellä vastasin palkinnoista, Neitvuorella Muksulasta ja palkinnoista. Kesällä 23 olin mukana Jukolan talkooporukassa Kauhavalla. Siellä tutuiksi tuli niin lavajuhlan järjestäminen kuin saunan purkaminenkin.

Miten päädyit tähän tehtävään? Varmaankin noiden aikaisempien SM-kisojen kautta. Lisäksi olen ollut paljon mukana Navin toiminnassa Hippo-suunnistuskoulun kautta ja tietysti omien lasten harrastuneisuuden kautta.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu? Lava-ohjelma, palkintojenjaot, metsäkirkko ja lasten maailma.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi? Varahenkilöinä on siskoni Ira Laakso ja mieheni Matti Malinen. Metsäkirkosta vastaa seurakunnan Eija Juuma ja lasten maailmasta Katariina Ryhänen. Lisäksi seuran junnut tulevat palkintojenjakajiksi.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa? Hienossa tapahtumassa mukana oleminen, hyvä yhteishenki seurassa ja suunnistuskisoissa.

Mikä on parasta tehtävässäsi? Monipuolisuus ja mukavat ihmiset.

Mikä on haasteellisinta? Yhteisen ajan löytyminen.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueella tarvitaan? Palkintojenjakajat, lasten maailmaan iloisia aikuisia.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen? Viettää kesälomaa. Kainuun rastiviikot kuuluvat perinteisesti perheemme kesään, myös Fin5-tapahtuma kiinnostaa, koska samalla on MM-kisat.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa? Suihkujen ja saunojen purkaminen Kauhavalla. Huh, mikä urakka! Jatkossa arvostan suunnistustapahtumien suihkureissuja erittäin suuresti.

Nimi: Iina Malinen

Ikä: 47

Ammatti/tutkinto: Luokanopettaja

Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Ohjelmavastaava

Mitä muuta harrastaa: Höntsäsuunnistus, ulkoilu, kuntosali, neulominen

Mitä aina mukaan talkoisiin: Juomapullo ja pankkikortti

Jukola on maailman vastuullisin viestisuunnistustapahtuma. Sen onnistumisen avainasemassa ovat reilut tuhat talkoolaista, joista suurin osa on mukana kilpailuviikonvaihteen, mutta osa jo vuosia ennen tapahtumaa. Tule mukaan luomaan suurta suunnistuselämystä ja ilmoittaudu talkoolaiseksi täältä.

Mikkeli-Jukolan tekijöistä toisena esittäytyy ratamestari Olli-Markus, Oma, Taivainen

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa? Edustan suunnistajana järjestävää seuraa Navia, olen talkoillut seurassa ratamestaritöitä aiemminkin ja nykyään jopa ammatiksenikin oman yrityksen tapahtumissa.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa (missä ja milloin)? Olen ratamestaroinut muutamia SM-kisoja, ja vuosittain joitain kansallisia. Kuluneena vuonna tein radat Esi-Jukolaan ja Lapland O Weekin kolmeen viimeiseen päivään, sen lisäksi järjestin Lapissa Tunturisuunnistuksen, Olostunturin keskimatkan ja Ensilumen Rastit.

Miten päädyit tähän tehtävään? Tähän kunniatehtävään kysyttiin jo hakuvaiheessa eikä Jukolan viestin ratamestariksi kysyttäessä oikein sovi kieltäytyäkään

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu? Jukolan viestin ratasuunnittelu, mihin sisältyy aika paljon kaikkea muuta mm. loputtomasti excel-taulukoita ja eri toimijoiden kanssa yhteistyötä. Ensi sijassa vastuulleni siis kuuluu että tapahtuma K-pisteeltä viimeiselle rastille jää kilpailijoille ikimuistoisena suunnistuselämyksenä mieleen, kilpailu on tasapuolinen ja myös se, että sen seurattavuus yleisölle on mahdollista tehdä mielenkiintoiseksi.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi? Teen paljon yhteistyötä Venlojen ratamestarin Tomppa Aholan kanssa. Sektoriamme johtaa Jouni Nykänen ja toimintaamme valvoo Ville Kauppi. Kaikkien organisaatiomme jäsenten kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja erityisesti Jouni on myös kokeneena Jukola-ratamestarina omalla työpanoksellaan antanut meille ratamestareille kaikki mahdollisuudet tehdä hienot radat!

Mikä motivoi tekemään Jukolaa? Se, että tätä urakkaa ei varmasti kovin montaa kertaa saa tehdä.

Mikä on parasta tehtävässäsi? Ratojen suunnittelu oli parasta ja koejuoksut hienossa, mutta vaativassa maastossa.

Mikä on haasteellisinta? Haasteellisinta on jatkuva kompromissien teko, kun tapahtuman ratoihin vaikuttaa uskomattoman moni muukin asia kuin se, että miten huipuille saadaan mahdollisimman vaativat radat.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueella tarvitaan? Minun vastuualueellani ei ole muita talkoolaisia, mutta valiokunnassa tarvitaan suunnistustaitoisia talkoolaisia ja useimmilla mielellään tossu saisi nousta kovan vauhdin sijaan pitkään.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellasi mukaan talkootehtäviin? Kartta- ja ratavaliokunnassa pääsee näkemään tapahtuman siellä, missä se ydin tapahtuu eli maastossa!

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen? Voisi vaikka yrittää voittaa Jukolan..

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa? Olin koejuoksemassa kärjen aikatauluja illan hämärtyessä Jukolan ehkä hienoimmalla alueella. Siinä yhtä kuusikkoista rinnettä alas loikottaessa oli pari marjastajaa mustikassa. Kello oli käynnissä niin ei auttanut jäädä sanalle. Saattoi siinä olla marjastajilla jälkeenpäin ihmettelemistä, kun shortseissa ja hihattomassa Navi-paidassa pitkätukka hujahtaa heidän välistään. Oli muutenkin uskomattoman upea ilta, tyyni järven pinta ja kevyttä usvaa. Juuri sitä millaisena aina tulevan Jukolan yön mielikuvissani näen, kun tahkoan Pallaksentien reunaa.

Nimi: Olli-Markus Taivainen

Ikä: 35

Ammatti/tutkinto: : suunnistustapahtumayrittäjä, -kartoittaja ja -valmentaja yrityksessä Tmi Omataivainen / Valmennuksen Erikoisammattitutkinto

Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Jukolan viestin ratamestari

Mitä muuta harrastaa: Vaellusta, pullojen ja tölkkien keräilyä, katiskalla kalastusta

Mitä aina mukaan talkoisiin: Pari ylimääräistä rastilippua

Ohjenuora/motto: It’s better to burn out than fade away

Yhteistyökumppanimme Lumonite juhlii tänä syksynä 10-vuotissynttäreitä! 🎂

10-vuotisjuhlan kunniaksi Lumonite järjestää hyväntekeväisyysprojektin – Lumonite Charity Project – ja julkaisee valkoisen erikoisversion Lumonite Compass -otsalampusta.

Jokaisesta myydystä erikoisversiosta lahjoitetaan jopa 25 € Hope ry:lle, joka tukee lasten ja nuorten liikuntaa ja harrastustoimintaa!

Ostamalla omasi saat parhaan otsalampun erikoisversion ja annat samalla tärkeän tukesi lapsille ja nuorille!

Lamppu julkaistaan Valostore.fi-sivustolla ke 16. lokakuuta klo 21.00

Tilaa lamppusi ja auta luomaan valoisampaa tulevaisuutta! 🔦

Juvan Jukola vauhditti yhteisöllisyyttä ja kunnan kehittämistä

Mikkeli-Jukola 2025 on viides Etelä-Savossa järjestetty Jukolan viesti. Juttusarjassa muistellaan Etelä-Savossa järjestettyjä Jukolan viestejä. Aiemmin on julkaistu artikkeli vuoden 1974 Pistohiekan Jukolasta. Juvan Jukola 1990 oli toinen Jukolan viesti Etelä-Savossa.

JUVAN JUKOLA KOIKKALASSA

Etelä-Savon toisen Jukolan viestin järjesti Juvan Urheilijat 16.-17.6.1990. Ajatus Jukolan viestin järjestämisestä lähti onnistuneen SM-viestin jälkeen vuonna 1985. SM-viestit suunnistettiin Juvan Kaislajärvellä. Suunnistus eli vahvaa aikaa Juvalla maajoukkuesuunnistaja Mika Kuisman ollessa seuran keulakuvana.

Silloinen Juvan Urheilijoiden suunnistusjaoston puheenjohtaja Mauri Sopenperä ajoi pitkin Juvan pitäjää työnsä merkeissä kesätyöntekijä Juhani Sihvosen kanssa. Koikkalan kylän pohjoispuolella oleva Huosiosjoenkangas miellytti molempia, etenkin kun kankaalta pohjoiseen oli hieno ja yhtenäinen Kapalomäen korpimaasto. Kilpailijoiden pysäköintiin saataisiin hiekkapohjaisia peltoja ja majoitukseen tasaista mäntykangasmetsää.

Seuraavana kesänä Tampereen Kaanaalla oli JuvU:n porukka katsomassa ”sillä silmällä”, että haetaan Jukolaa Juvalle. Sopenperä teki perusteellista työtä ja hankki maanomistajien luvat jo ennen kilpailun hakua. Kilpailut myönnettiin Juvalle 1987. Tosin Jukolan johtoryhmä laskeskeli Juvan pitäjän kykyä suoriutua järjestelyistä, kun Juvalla oli tuolloin noin 8000 asukasta, mutta päätyi myönteiseen ratkaisuun. Kisan aikana talkoissa oli mukana noin 1100 henkilöä.

Kunta näki Jukolan mahdollisuutena

Puolitoista vuotta ennen Jukolaa kilpailun johtajaksi nimettiin kunnanjohtaja Heikki Laukkanen, jokaymmärsi Jukolan viestin mahdollisuudet myös kunnan markkinoinnissa. Joutuin Juvalle – kampanja olikäynnistynyt ja se nivotettiin mukaan Jukolan markkinointiin. Kunnan työntekijöitä oli runsaasti mukanajärjestelyiden vastuutehtävissä. He kaikki olivat olleet aktiivisesti kunnan eri liikunta- ja urheiluseuroissa,joten heidät oli helppo suostutella tehtäviin. Juvan voidaan todeta olleen suunnitelmallisenkuntamarkkinoinnin edelläkävijä.

Suunnistajana kunnan tekninen johtaja Kari Pitkänen oli luonnollisesti myös kilpailun tekninen johtaja. Kunnansihteeri Esko Vuokko ja rehtori Erkki Rämö vastasivat tiedottamisesta. Matkailusihteeri Päivi Toivarista tuli pääsihteeri ja hänen työnkuvaansa muutettiin vuoden ajaksi palvelemaan Jukolan viestin
järjestelyjä. Voidaan todeta, että silloin toimi Juvalla VisitJuva, kun kunta satsasi tapahtumaan.

Laukkasella itselleen kasautuivat suuret paineet tapahtuman onnistumisesta. Tunnettuna kasvona ja vahvana toimijana ei ollut varaa siihen, että tapahtuma epäonnistuisi, jos mieli kävellä vielä kylällä. Hän loi hyvän juvalaisen hengen järjestelykoneistoon, johon saatiin osaajia eri järjestöistä. Laukkanen totesivärvätessään henkilöitä. – En minäkään osaa suunnistaa, mutta johtamisesta ymmärrän sentään jotain. Ei tarvitse tehdä kuin sitä, mitä osaa.

Laukkanen korjasi suunnistusvajeensa myöhemmin, kun hän suunnisti Jukolan avausosuuden vuonna 1997 Siuntiossa.

Koko Juva hankkeessa mukana

Jukolan viestin järjestelyt Koikkalassa saivat koko kylän mukaan. Isännät raivasivat lisäpeltoa kilpailukeskukseen ja parkkipaikoille. Tämän mahdollisti Jukolan viesti, sillä uusien peltojen raivaamista rajoitti pellonraivauskielto, johon saatiin Jukolan takia joustoa.

Kauan kaivattu kävelysilta Huosiosjoen yli saatiin myös tehtyä. Kilpailukeskuksen omistaja Sulo Purhonen antoi vapaat kädet järjestäjille. Tilan tyhjillään olevaan navettaan valettiin betonilattia, jonne tuli kilpailun tulospalvelukeskus. Koikkalaan rakennettiin myös matkapuhelimia varten uusi linkkimasto, sillä järjestäjät saivat käyttöönsä Mobiran tiiliskiven kokoisia matkapuhelimia, jotka toimivat kohtuullisen hyvin.

Jukolan viestin ansiota on paljolti myös se, että Koikkalaan johtava tie peruskorjattiin, mutkia oiottiin ja lopulta tien pinta asfaltoitiin.

Edellä mainittujen Juvan kunnan työntekijöiden lisäksi osaajia oli eri aloilta. Talous- ja markkinointivaliokuntaa johtivat silloinen Juvartin toimitusjohtaja Markku Jalonen ja K-kauppias Kari Hämäläinen, jotka tunnistautuivat suunnistuksen ystäviksi. Viitakosken Puun toimitusjohtaja ja JuvU:n pitkäaikainen puheenjohtaja Seppo Kaartinen ja Tehdaspuun Juvan yksikön johtaja Risto Löppönen vastasivat kilpailukeskuksen infran rakentamisesta, huollosta ja liikenteestä.

Heikki Karvinen oli tuolloin JuvU:n puheenjohtaja ja hänen vastuullaan oli tulospalvelu. ATK oli käytössä kolmannen kerran Jukolassa ja tähän saatiin apuja mm Juvan eri pankeista, kun pankkivirkailijat olivat mukana talkootöissä. Heillä oli jo tuntumaa tietokoneiden näppäimistöön ja ohjelmistoihin. Suunnistusjaoston puheenjohtaja Eero Sihvonen vastasi kilpailutoiminnoista eli lähtö, vaihto ja maaliolivat tehtäväalueena. Kartta- ratamestarityön vastuu oli Juhani Sihvosella, jonka aisaparina oli Mika Kuisma.

Keväällä 1990 alkoi Jukolan viestin järjestelyt näkyä Maaralantien varressa. Rakentamista varten järjestettiin kunnassa tukkipuun keräystalkoot. Sadoilta maanomistajilta saatiin runsaasti puuta ja ne oli sahattu kilpailukeskuksen rakentamista varten jo edellisenä syksynä.

Norjalaiset hallitsivat molempia viestejä

Koikkalan maasto nimettiin markkinointimielessä umpikieroksi savolaiseksi maastoksi, mitä umpikierous tarkoitti, jätettiin muiden mietittäväksi, mutta uutiskynnyksen se ylitti ja julkaistiin monessa lehdessä. Kilpailukartan valmisti anjalankoskelainen kartoitusyritys Pro Orienteering, jonka johtajan Esko Naukkarisen johdolla kartoitettiin 18 neliökilometrin alue.

Kilpailut etenivät norjalaisten komennossa. Naisten viestin voitti Halden Sk ja miesten viestin voitti trondheimiläinen teekkarijoukkue NTHI, jonka ankkuri Håvard Tveite ratkaisi voiton seitsemän miehen loppukirissä. Tveite ratkaisi loppukirissä myös edellisen vuoden Jukolan viestin Joutsenossa.

Joutsenossa kilpailijat ottivat usean minuutin varaslähdön, ja osa joukkueista ei ollut edes ehtinyt vaijerissa olevan karttansa luokse. Kilpailijat jäivät etsimään karttaansa lähtöalueelta. Juvan Jukolassa päätettiin hylätä varaslähdön ottaneet joukkueet ja lähdöt videoitiin. Videokamera oli siihen aikaan ylellisyystuote, kuitenkin riittävä määrä kameranomistajia löytyi ja kuvauspaikat miehitettiin. Juvalla ei tapahtunut yhtään varaslähtöä, eikä varaslähtöjä ole tapahtunut sen jälkeen yhdessäkään Jukolassa.

Juvan Jukola onnistui erinomaisesti ja juvalaiset olivat monella tapaa ylpeitä työstään. Kilpailun tiedotuksessa vaikuttanut juvalainen nykyinen YLE:n toimittaja Petri Vironen avasi kilpailun jälkeistä hyvää oloa kolumnissaan ”Suulaan miehen sanattomuus” seuraavasti: ”Raavaita suomalaisia miehiä paineli pää alas painuneena metsään, pois muiden katseiden alta, itkemään pois sitä hyvän olon tunnetta, jota uskomattomalta tuntuneessa urakassa onnistumisesta seurasi. Yksi mies ei metsään voinut velvollisuuksiltaan mennä. Pekka Oksalan Suomen sanavalmiimmaksi kunnanjohtajaksi nimittämältä Heikki Laukkaselta loppuivat kerrankin sanat kesken. Kun oli aika luovuttaa Jukolan lippu seuraavalle järjestäjälle, suulaan miehen sanat takertuivat kurkkuun, käsi pusertui nyrkkiin pään yläpuolelle ja kyynel vierähti väsyneelle poskelle. Hiljaiset sanat ja niiden mukana purkautuvien paineiden äärettömän raskauden aisti jokainen: Me teimme sen!”

Kiven rakentaminen

Jukolan historianäyttelyssä on yhden kartantekijän Marko Uotilan muistelo kiven rakentamisesta Kapalomäen kilpailumaastoon. – Tuolloin kartat piirrettiin käsin ja esimerkiksi kivet liitettiin tarramerkeillä karttaan. Jossain vaiheessa painettuja karttoja tutkiessa olin huomannut yhden kivimerkin tippuneen rastipisteen viereen. Rastin 53 pohjoispuolella olevaa kiveä ei ollut ja siihen tehtiin puulaatikosta kivi, joka peitettiin oksilla ja sammaleella. Uotila muistelee. – Lieneekö kukaan käynyt ”kivellä” jää arvoitukseksi.

Juvan Jukolan järjestäjiä kilpailun muistilaatan julkistamistilaisuudessa v. 2020. Vasemmalta alkaen Risto Löppönen, Kari Hämäläinen, Heikki Laukkanen, Eero Sihvonen, Juhani Sihvonen, Erkki Rämö ja Arvi Turunen.

Maali- ja vaihtoalueen talkoolaiset kenraaliharjoituksessa.

Venlojen lähtö.

Rastipukki.

Rasti 53:n pohjoispuolella olevaa kiveä ei ollutkaan, joten se rakennettiin.

Perinteinen syysviesti, Halikko-viesti, juostiin aurinkoisissa tunnelmissa Salossa. Navi osallistui harrastejoukkueella avoimeen sarjaan, ja sijoitus tuloslistalla oli mainiosti 17:s.

Joukkueessa juoksivat:

Osuus 1 – Hertta Malinen
Osuus 2A – Aino Heinikainen
Osuus 2B – Sara Vainikka
Osuus 2C – Ilari Sulkula
Osuus 3A – Liisa Särkkä
Osuus 3B – Aapo Siikilä
Osuus 3C – Jorma Jolanki
Osuus 4A – Miikka Mäenpää
Osuus 4B – Mika Manninen
Osuus 4C – Juho Siikilä
Osuus 5A – Unna-Sisko Palo
Osuus 5B – Hannu Palo
Osuus 5C – Henri Naukkarinen
Osuus 6 – Topias Ahola
Osuus 7 – Vinski Malinen

Kaikki tulokset

Kirjoittaja on suunnistuksen harrastaja Simo Kattilakoski.

Otsikko on lainattu Mari Sipilän vuonna 2005 Jyväskylän yliopistossa hyväksytystä kasvatustieteen pro gradu -tutkielmasta.

Ilmeisesti Sipilä on lainannut sitaatin joltakin tutkimuksen kyselyyn vastanneelta nuorelta. Joka tapauksessa ilmaus on osuva ja kattava. Elämä on todellakin suunnistusta, vaikka sitä ei aina itse tiedostaisikaan konkreettisesti.

Omalla kohdallani suunnistus on ollut elämässäni mukana aina. 11-vuotiaana naskalina osallistuin ensimmäiseen oikeaan suunnistuskilpailuun vuonna 1964. Kilpailu ei mennyt erityisen hyvin. Löysin kaksi rastia, mutta jo kolmas osoittautui niin työlääksi löytää, että tunnin verran rastia etsiskeltyäni katsoin viisaammaksi keskeyttää. Osasin suunnistaa kuitenkin läheiselle kylätielle, jota pitkin tepsuttelin sitten kilpailukeskukseen. Kokemus oli karu, mutta ei se harrastusta lannistanut. Tuli uusia kilpailuja, uusia maastoja ja vähitellen myös onnistumisia. Huippusuunnistajaa minusta ei tullut, mutta en määrätietoisesti sinne pyrkinytkään. Jokainen kykyjensä ja innostuksensa mukaan. Nykyisin riittää kävely tai kevyt hölköttely kuntorasteilla.

Iloinen olen tietysti siitä, että jokainen kolmesta lapsestani löysi aikoinaan tiensä rasteille eikä heitä tarvinnut sinne patistella. Olivat kotona kasvaneet ikään kuin salaa harrastukseen kuten itsekin aikoinaan. Suunnistus on tunnetusti perheurheilua. Suunnistusharrastuksen ”perin” lapsuudenkodistani. Harrastus oli tähtiin kirjoitettu. Isäni oli aloittanut suunnistuksen kahden veljensä kanssa jo ennen sotavuosia Kaustisen Salonkylässä. Olen seitsenpäisestä lapsijoukosta nuorin ja kun kolme vanhempaa veljeä ja kaksi sisarta aloittivat suunnistuksen, niin metsäänhän minunkin tieni vei.

Ennen oikeaa suunnistusta harrastimme niin sanottua nurkkasuunnistusta. Kotipiirin ympäristöstä teimme kartan. Rastit sijoiteltiin rakennusten nurkille, puihin yms. maamerkkeihin. Tärkeintä oli oppia hahmottamaan maasto kartan avulla. Ei näin halpoja huveja taida enää lapsilla olla. Suunnistuksen avulla on kotimaa tullut tutuksi, kun kisamatkoja tehtiin eri puolille maata. Ja kun kotiseudun lähimaastot oli koluttu, pitihän sitä käydä tutustumassa myös Ruotsin ja Keski-Euroopan maastoihin. Suunnistusretket Keski-Eurooppaan olivat jo elämyksiä itsessään.

Opiskeluvuosinani harjoittelin tosissani ja se tietysti toi vähän menestystäkin lähinnä viesteissä. Kasvattajaseurani kovaan joukkueeseen ei ollut helppo päästä, mutta Kuoreveden Jukolan viestissä 1978 niin tapahtui. Sijoitumme viestissä 36:nneksi. Oma osuuteni, joka oli viestin kuudes, sujui mainiosti. Omaa ansiota se ei kuitenkaan kokonaan ollut. Täytyy tunnustaa, että turvauduin kilpakumppanin hyvään vetoapuun.

Ensimmäinen Jukola tietysti jännitti. Vaihtoalueella verrytellessäni kiinnitin huomioni tutun näköiseen kilpakumppaniin. En heti osannut häntä yhdistää mitenkään. Kunnes välähti: kilpakumppani oli Ivar Formo, Innsbruckin vuoden 1976 olympialaisten 50 kilometrin voittaja. Rinta röyhistyi kummasti, kun tiesi lähtevänsä olympiavoittajan kanssa samalle reitille.

Edellisen osuuden suunnistaja toi minulle viestin ja kertoi karttaa antaessaan, että yhtä aikaa lähtevällä Angelniemen miehellä on sama rata. Otin neuvosta vaarin ja pari rastiväliä menimme sopuisesti samaan tahtiin. Päätin rytkäistä, kun kilpakumppanin vauhti tuntui hitaalta. Pari rastiväliä suunnistin aivan yksin, mutta sitten takaa kiri pari askelta edelle nuori ruotsalaissuunnistaja. Hän veti tasaisen kovaa, mutta äärimmäisen taitavasti rastilta toiselle. Oli täysi työ pysyä kannoilla, mutta hyvässä kunnossa kun olin, niin vaikeuksia ei ollut.

Niin taitavaa suunnistajaa kuin tämä Kovlands IF:n parikymppinen nuorukainen en ole myöhemminkään tavannut. Hänen rastinottonsa vaativassa pohjoishämäläisessä risukossa oli kuin taidetta huolellisen reittisuunnitelman jälkeen.

Kuoreveden jälkeen Jukolan viestejä on kertynyt kolmisenkymmentä ja Kuoreveden ohella onnistuneimmat muistot ovat Lapualta 1979 ja Rovaniemeltä 1980. Työelämään siirtymisen myötä totisempi suhtautuminen harrastukseen alkoi hiipua. Mutta elämä on suunnistusta ja suunnistus on elämä.

Simo Kattilakoski
Kokkola

Jukola on maailman vastuullisin viestisuunnistustapahtuma. Sen onnistumisen avainasemassa ovat reilut tuhat talkoolaista, joista suurin osa on mukana kilpailuviikonvaihteen, mutta osa jo vuosia ennen tapahtumaa. Tule mukaan luomaan suurta suunnistuselämystä ja ilmoittaudu talkoolaiseksi täältä.

Mikkeli-Jukolan tekijöistä ensimmäisenä esittäytyy järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Juho Siikilä

Nimi ja tehtävä: Juho Siikilä, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa? Navi järjestää Jukolan viestin, joten on luonnollista, että seuran puheenjohtajana olen mukana järjestelyissä.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa (missä ja milloin)? En ole aiemmin ollut suunnistuskisoja järjestämässä, jos työn puolesta tehtyä juttuja ei lasketa. Virtaa siis ainakin vielä riittää.

Miten päädyit tähän tehtävään? Kuten harrastus- ja seurahommiin yleensä päädytään – eli muutaman mutkan kautta ja kysymällä mukaan hommiin.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu? Järjestelytoimikunnan kokousten pitäminen ja kokonaisuuden seuranta yhdessä kilpailun pääsihteerin Sami Leinosen ja muun työvaliokunnan kanssa.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi? PJ:n varahenkilöinä toimii meidän järjestelyiden ydinporukka eli kuuden hengen työvaliokunta, jossa käsitellään mm. valiokuntiin suoraan kuulumattomat asiat.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa? Etuoikeus ja mahdollisuus olla ja saada järjestää Jukolan viesti.

Mikä on parasta tehtävässäsi? Mahdollisuus olla mukana järjestämässä Jukolan viestiä ja se, kuinka paljon itsekin oppii eri alojen ammattilaisilta ja muilta ihmisiltä

Mikä on haasteellisinta? Yrittää seurata kokonaisuutta ja asioiden yhteen nivoutumista. Valiokuntia ja sektoreita on niin monta, että yhteistoiminta ja toisten toimenpiteiden vaikuttavuus muiden suunnitelmiin on tärkeä asia koordinoida huolellisesti.

Millaisia talkoolaisia tarvitaan? Iloisia ja avuliaita. Ilman talkoolaisia Jukolan viesti ei saada järjestetyksi. Talkoolaisia tarvitaan kaikille kuviteltavissa oleville eri osa-alueille. Näin ollen jokaiselle löytyy varmasti sopiva tehtävä ja työvuoro, omista kyvyistä ja käytettävissä olevasta ajasta riippuen. Jokainen yksittäinen tehty työvuoro on tärkeä.

Miksi kannattaa tulla mukaan talkootehtäviin? Pääsee järjestämään suunnistuksen hienointa ja Mikkelin alueen suurinta ja kauneinta tapahtumaa hyvässä porukassa!

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen? Aloittaa vuoden 2040 Mikkeli-Jukolan suunnittelun 🙂 lisäksi aion myös itse päästä taas enemmän ka paremmin rasteille ja suunnistamaan.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa? Niitä on nyt jo valtavan monta! Ehkä tällä hetkellä omien kisojen järjestäminen elokuun lopulla Esi-Jukolan ja viestiliigan muodossa. Mahtavat kisat erittäin hienolla järjestelyporukalla. Lisäksi Lakia-Jukola Kauhavalla oli hieno kokemus tällä kertaa uusin silmin, eli tutustua kaikkiin eri toimintoihin ja järjestelyihin tulevan järjestän roolissa.

Nimi: Juho Siikilä

Ikä: 36

Työpaikka: Puolustusvoimat

Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Järjestelytoimikunnan PJ

Mitä muuta harrastaa: Lenkkeilyä

Mitä aina mukaan talkoisiin: Kumisaappaat!