Kategoria: Yleinen

Mummohan sen keksi, mitä 4-vuotias metsästä ja kartoista pitävä poika voisi kokeilla. Suunnistusta. Mummon ja ukin kanssa aloitettu suunnistuskoulu on vienyt koko perheen moniin suunnistusseikkailuihin.

Nyt 20-vuotiaiden poikien sarjaa viime vuonna kolmella Suomen mestaruudella hallinnut perheen esikoinen Vinski suorittaa varusmiespalvelustaan Puolustusvoimien urheilukoulussa, joka sekin alkoi lokakuussa 2024 sotilaiden MM-kilpailuilla Espanjan Cartagenassa. Vuoden 2024 saavutukset huomattiin, ja Vinski sai Etelä-Savon Urheilugaalassa helmikuun 2025 alussa Vuoden nuoren urheilijan palkinnon.

Mikkelin Anttolassa asuvan Malisen perheessä suunnistus ei jäänyt vain Vinskin harrastukseksi. Pikkusisko Fanni aloitti suunnistuskoulun niin ikään 4-vuotiaana ja Hertta jo 3-vuotiaana. Hertta aloitti yksin kilpailemisen jo 6-vuotiaana ja innostui keväällä 2024 myös hiihtosuunnistuksesta. Siitä saldoksi tuli jo SM-hopeaa poikien 17-sarjan viestissä.

Muutaman vuoden kuskaamisten jälkeen myös vanhemmat Iina ja Matti päätyivät lajin pariin, suunnistuskoulun lomassa, kun oli aikaa käydä kuntorasteilla. Höntsäjoukkueviestejä lukuun ottamatta vanhemmat eivät ole osallistuneet henkilökohtaisiin kilpailuihin. Tosin Matin tavoitteena on aloittaa H80-sarjassa, kunhan omien sanojensa mukaan oppii ensin suunnistamaan paremmin.

Malisen perheen arki on pyörinyt suunnistuksen parissa viimeiset 15 vuotta. Arki-iltojen harjoitukset ovat rutiinia, ja kilpailuviikonloppuja kertyy vuodessa kaksinumeroinen määrä. Tutuksi ovat tulleet myös Suomen rastiviikot, etenkin Matin synnyinseudulla järjestettävä Kainuun Rastiviikko.

Navissa Malisen perhe on ollut niin ikään aktiivinen. Matti on ollut seuran hallituksessa, ja Iina on vastannut pitkään lasten suunnistuskoulusta. Ja koostuupa suunnistuskoulun vakio-ohjaajatkin pitkälti Malisen perheestä.

Suunnistus on määritellyt myös lasten koulunkäyntiä. Kaikki ovat käyneet yläkoululeireillä Kisakalliossa, Tanhuvaarassa tai Vuokatissa. Vinski kävi lukion Hankasalmen suunnistuslinjalla ja jatko-opintojen valinnassa painoivat harjoitteluolosuhteet Joensuussa.

– Koulun ja urheilun yhdistäminen on opettanut lapset hoitamaan asioitaan tehokkaasti. Esimerkiksi koulussa menestymiseen riittää se, että kuuntelee tunnilla, tekee läksyt ja valmistautuu kokeisiin. Tällöin aikaa jää hyvin myös urheilulle ja sen mukana tuomille leireille ja kisamatkoille, vaikka koulusta tuleekin paljon poissaoloja, kertoo perheen isä Matti tyytyväisenä.

Navissa Malisen perhettä miellyttää yhteisöllisyys ja hyvin organisoidut tapahtumat, joissa on helppo olla mukana. – Suunnistus on tuonut koko perheelle paljon uusia tuttavuuksia ja ystäviä ympäri Suomea, kertoo Iina-äiti.

Perhe on ollut mukana mahdollistamassa useita suunnistuskilpailuja Mikkelin seudulla. He ovat mukana Mikkeli-Jukolankin järjestelyissä. Fanni ja Hertta toimivat palkinnonjakajina, Iina ja Matti vastaavat ohjelmista ja Vinski rastien vahtimisesta.

Vinskille tulevat Mikkeli-Jukolan maastot ovatkin tulleet tutuiksi jo ennen tapahtumaa ratojen koejuoksuista. Kartat hän on polttanut takassa heti koejuoksujen jälkeen, ettei muu perhe näe niitä vahingossakaan.

– Eipä tainnut mummo tietää, että 4-vuotiaan pojan harrastuksesta tulee koko perheen yhteinen juttu, toteavat Maliset kiitollisina.

Iina, Hertta, Vinski, Matti ja Fanni

Navi järjesti edellisen Mikkeli-Jukolan vuonna 2009 Mikkelin raviradalla. Navia edeltänyt suunnistusseura Mikkelin Suunnistajat haki Jukolan viestiä vuodelle 1996 Otavaan, mutta hakemus ei tuottanut tulosta. Vuonna 2001 kuntaliitoksessa Mikkeliin yhdistyivät Mikkelin maalaiskunta ja Anttola. Navi perustettiin samana vuonna, jolloin seuratoimintaan yhdistyivät Mikkelin Suunnistajat, Anttolan Urheilijat, Suomenniemen Urheilijat ja ristiinalainen Länsi-Saimaan Rasti. Navi järjesti 2001 avoimet Pohjoismaiden mestaruuskilpailut Anttolan Neitvuorella ja Mikkelin Kaituenlammella. Onnistuneiden järjestelyiden jälkeen virisi ajatus Jukolan viestin järjestämisestä. Vuonna 2003 järjestetyn Sulkavan Jukolan jälkeen silloinen ensimmäinen apulaiskaupunginjohtaja Juhani Alanen totesi, että Jukolan viesti pitää järjestää myös uudessa Mikkelissä.

Kilpailupaikkoja vertailtiin

Mikkelissä asuva Juhani Sihvonen lupautui kahden Jukolan kokemuksella vetämään hanketta. Yhdessä Hannu Peltosen kanssa he kiersivät eri paikkoja, joissa Jukolan viesti voitaisiin järjestää. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Anttola, Sairila, Otava ja Kalevankangas. Monikriteerianalyysin perusteella paikaksi valikoitui yllättäen Kalevankangas, jossa ravirata ympäristöineen tarjosi erittäin hyvän kilpailukeskuksen. Savon prikaati suhtautui harjoitusalueensa käyttöön positiivisesti, ja prikaatin komentaja eversti Markku Riittinen lupautui mukaan hankkeen edistämiseen. Eniten keskustelua käytiin kilpailumaaston vaativuudesta. Mikkelin alueella oli tarjolla parempiakin maastoja, mutta maastojen lähellä ei ollut Jukolan mittaluokkaan sopivaa kilpailukeskusta. Kilpailut myönnettiin Naville vuonna 2004.

Jo hakuvaiheessa maakunnan liike-elämä oli mukana

Mikkelin kaupunki oli alusta alkaen tapahtuman iso tukija niin henkisesti kuin taloudellisesti, kuten tämän vuoden Jukolassa. Toinen apulaiskaupunginjohtaja Eero Kaitainen oli yhteyshenkilö kaupungin ja järjestäjien välillä. Yhteistyö sujui hyvin.

Kilpailukeskuksen sijainti vain muutaman kilometrin päässä Mikkelin torilta herätti myös paikallisen liike-elämän kiinnostuksen tapahtumaan. Hyvänä vertailupohjana oli vuosittain järjestettävät St. Michel-ravit. Jukolan johtoryhmän tapaamisessa olivat mukana maakunnallisten yritysten johtajat. Jukolan viesti haluttiin Mikkeliin, ja se henki oli aistittavissa jo hakuvaiheessa. Raviradan toimitusjohtaja Jaakko Laitisen rooli kilpailukeskuksen suunnittelussa oli merkittävä. Hän kertoi avoimesti kokemuksiaan alueen mahdollisuuksista ja yhteistyöstä esimerkiksi jäähallien sekä alueen muiden kiinteistöjen käytössä. Kaikki alueen tilat ja toiminnot saatiin käyttöön lähes veloituksetta. Laitisen siirryttyä eläkkeelle hänen seuraajansa Tuula Pihkala toteutti jo sovitut asiat esimerkillisesti.

Savon prikaati lakkautettiin vuonna 2006

Järjestäjille tuli harmaita hiuksia, kun Savon prikaati päätettiin lakkauttaa vuoden 2006 lopussa. Sopimukset varuskunnan kanssa jäivät voimaan, mutta eniten huolta aiheutti henkilöstön siirrot. Organisaatiossa oli runsaasti vapaaehtoistehtävissä Puolustusvoimien palkattua henkilöstöä. Muutamia muutoksia jouduttiin tekemään, mutta suurempi tappio taisi olla henkinen, kun tuttu historiallinen joukko-osasto kilpailukeskuksen vieressä lopetti toimintansa. Toinen huoli tuli hieman yllättäen Metsähallituksen suunnasta. Koska varuskunnan harjoitusalueen toiminta hiljeni, suunnitteli Metsähallitus kilpailumaaston maille mittavia metsähakkuita. Neuvottelujen jälkeen sovittiin, että hakkuut tehtiin Jukolan viestin jälkeen.

Organisaatio rakentui PM-kisojen pohjille

Kilpailun organisaatio rakentui paljolti vuoden 2001 avointen PM-kilpailujen organisaatioon. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana jatkoi Etelä-Savon liikunnan aluejohtaja Heino Lipsanen. Hänen aisaparinaan kilpailunjohtajana oli Juhani Sihvonen. Työnjako oli selvä. Lipsanen johti suunnistuksen ulkopuoliset asiat ja Sihvonen suunnistukseen liittyvät asiat. Seuran puheenjohtaja Jorma Pöntinen osallistui myös kokouksiin.

Kilpailun pääsihteerinä oli Maarit Tuomisto, joka toimi kahdeksan kuukautta organisaation ainoana palkallisena työntekijänä. Kilpailun lähtö-, vaihto- ja maalitoiminnoista vastasivat Ari Taskinen ja Veli Kovanen. Kenttävaliokuntaa johti PM-kisan pikamatkan kilpailunjohtaja Hannu Seppänen, jonka kakkosmiehenä oli pääosin sähköistä vastannut Jari Sihvonen. Huollon päällikkönä oli Seppo Hujanen, jonka kokemus vääpelin tehtävistä näkyi myös huollon toteutuksessa. Talous- ja markkinointivaliokuntaa vetivät Juha Putkonen ja Mika Ahola. Heidän kansaan tiivistä yhteistyötä teki Niina Liukkonen, jonka vastuulla oli kilpailun ravintolatoiminnot. Viestintään löytyi Tapani Nisosen rinnalle juuri Mikkeliin muuttanut Mikkelin ammattikorkeakoulun tiedottaja, Viitasaaren Suunnan kasvatti Heli Kauppinen.

Tulospalvelusta ja tietoliikenneyhteyksiä hoitivat Hannu Peltonen ja Pekka Martikainen. He pääsivät hyödyntämään Mikkelin raviradan valmiita yhteyksiä, mutta rakensivat myös uusia yhteyksiä, jotka jäivät raviradan ja kaupungin käyttöön. Mikkeliläisen suunnistuksen ikoni Jorma Kemppi johti kartta- ja ratavaliokuntaa. Helpohko maasto haastoi etenkin ratamestareita. Venlojen ratamestari Teijo Laasanen ja Jukolan ratamestari Kai Hirvonen onnistuivat. He saivat laadittua hyvät radat, jotka vaativat etenkin vauhdin sovittamista maaston eri osissa. Tarjolla oli vauhdikasta polkujuoksua, lähes läpipääsemätöntä pusikkoa ja vaikeita rinnerasteja.

Vuoden 2009 järjestelytoimikunnasta ovat mukana tämän vuoden Jukolan järjestelytoimikunnassa Mika Ahola, Hannu Seppänen ja Niina Liukkonen.

Viestivoitot Ruotsiin ja Norjaan

Venlojen viestiin osallistui ennätysmäärä joukkueita. Viestissä oli 978 joukkuetta eli 3912 Venlaa. Lähtö oli kaviouralla, ja lähtölaukauksen jälkeen joukkueet etenivät lähetysauton johdattamana kuten raveissa. Kilpailun voitti ruotsalainen Ulricehamn OK joukkueella Ida Bobach, Maja Alm, Jenny Johansson ja Simone Niggli. Kaikki voittajajoukkueen naiset saavuttivat aikanaan suunnistuksen maailmanmestaruuden. Toiseksi tuli OK Hellas Ruotsista, joka jäi lähes kolme minuuttia voittajalle. Tampereen Pyrintö oli kolmas.

Median mielestä Jukolan lähtö oli ennätysyleisön edessä upeaa ”suunnistuspropagandaa”. kun 1412 joukkuetta säntäsi kaviouralta maastoon. Kartan avattuaan avausosuuden kilpailijoita odotti ratamestari Hirvosen yllätys. Hämmästyneinä suunnistajat kääntelivät karttojaan ja etsivät ykkösrastia. K-piste oli kartan alareunassa ja ykkösrasti kartan yläreunassa. Matkaa rastille Laurikkalaan oli peräti 4,1 kilometriä.

Viestin lopussa nähtiin huikea ankkureiden taistelu, kun kaksi sen hetken maailman parasta suunnistajaa Kalevan Rastin ranskalainen Thierry Gueorgiou ja norjalaisen Kristiansand OK:n sveitsiläinen Daniel Hubmann kamppailivat Jukolan viestin voitosta. Kolmanneksi viimeisellä rastivälillä Hubmann valitsi vasemman ja Gueorgiou oikean reitinvalintavaihtoehdon. Hubmann sai noin 50 metrin etumatkan ja säilytti sen loppuun saakka. Voitto oli Kristiansand OK:n ensimmäinen Jukolan historiassa.

Kalevankankaan ja Karkialammen maastoissa kilpaili viikonlopun aikana lähes 14 000 suunnistajaa.

Heino Lipsanen muistelee

Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Heino Lipsanen muistelee tapahtumaa lämmöllä. – Vaikka porukkaa jossain vaiheessa vaihtui, niin lopulta meillä oli hyvähenkinen ja vastuullinen väki hommissa. Ensimmäisessä kokouksessa sovittiin, että järjestelytoimikunnan kokoukset kestävät enintään puolitoista tuntia, ja hyvin valiokuntien vetäjät osasivat kiteyttää asiat aikataulussa. Viimeisessä kokouksessa annoin periksi ja aikataulu ylitettiin, mutta siihen oli aihetta. Se oli topakkaa toimintaa ja haikeudella muistelen niitä aikoja, kertoo Lipsanen. – Tapahtuma taisi olla onnistunut, kun en muista mitään negatiivista palautetta tai asiaa, joka olisi pitänyt tehdä toisin. Myös taloudellisesti kilpailu oli onnistunut, josta Navi sai hyvän pesämunan tuleville vuosille, Lipsanen muistelee. Seuraavana talvena Mikkeli-Jukola 2009 palkittiin Etelä-Savon Urheilugaalassa vuoden liikuntatekona.

Teksti: Mikkeli-Jukola 2025 viestintä

Jukolan viestiin lähti 1412 joukkuetta. (Kuva: SLL)

Tuomo Männistö vastaa Mikkeli-Jukolan kilpailuvaliokunnan toiminnasta. Valiokunnan eri tehtävissä pääsee näkemään sekä kilpailijoita että kilpailutilanteita hyvin läheltä. Varmista paikkasi kilpailun ytimeen ilmoittautumalla mukaan talkoolaiseksi. Talkoolaiseksi ilmoittautuminen

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa?
Heikki Tonteri kysyi mukaan n. 4-5 vuotta sitten. Homma vaikutti mielenkiintoiselta, ja vastasin myöntävästi. On myös mielenkiintoista olla tekemässä maailman suurinta suunnistustapahtumaa. Henkilörekrytoinnit sektorijohtajiksi on ollut iso rypistys matkan varrella. Olen kuitenkin löytänyt joka sektorille hyvät tyypit. Monella heistä ei ole aikaisempaa kokemusta Jukolan viestistä, saati suunnistustaustaa. Nyt jokainen on ollut vähintään kerran talkoolaisena Jukolan viestissä hakemassa oppia. Suurimman osan tunnen pitkältä ajalta, ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Hehän tekevät myös suurimman työn, josta sitten muodostuu kokonaisuus. Kun olet kerran ollut talkoolaisena tai järjestämässä Jukolan viestiä, niin et enää suhtaudu samalla tavalla kilpailuun. Talkoilu ja järjestäminen avaavat silmät ihan eri tavalla.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa?
Mikkelin hisu SM-sprinttikisoissa Nykäsen Jounin opissa lähtötehtävissä. Neitvuoren pitkän matkan SM-lähtöjen johtajana. Tornimäen SM-viestit kilpailuvaliokunnan johtajana. Esi-Jukolassa Otavassa kilpailuvaliokunnan johtajana.

Miten päädyit tähän tehtävään?
Heikki Tonteri kysyi n 4–5 vuotta sitten ja suostuin.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu?
Meillä on vähän ”normaalia” suurempi valiokunta. Valiokunnan tehtäviin kuuluu Emit-teltta (sisään- ja uloskirjaus, itkumuuri), GPS-rauta (jakaminen ja poisotto), Emit-nollaus, lähtö, vaihto, maali, ADT, Kiva (kontrolloimme kvk:n talkoolaiset itse, ja kiva-teltta toimii hermokeskuksena), tulospalvelu.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi?
Vaimoni Anu Männistö on varahenkilöni.
Emit-teltta: Mari Muinonen
Itkumuuri: Jukka Kurttila
Lähtö: Pyry Männistö
Vaihto: Pia Sapman
Maali: Tero Pernu
GPS-rauta: Hanna Tiilikainen
Emit-nollaus: Laura Saar
ADT: Anna Riittinen
Tulospalvelu: Aki Tenhunen
Kiva-toimisto: Kikka Paasonen

Mikä motivoi tekemään Jukolaa?
Hyvä kysymys! Hyvä porukka. Tulee kerran elämässä mahdollisuus. Tapahtuma itsessään on niin hieno ja antanut hienoja kokemuksia koko perheellemme, niin nyt voi antaa takaisin tapahtumalle.

Mikä on parasta tehtävässäsi?
Asioiden suunnittelu ja asioiden saaminen eteenpäin. Kuten todettua, sektorijohtajat tekevät suurimman työn, ja minä organisoin ja kontrolloin valiokuntaa.

Mikä on haasteellisinta?
Asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa ja jotka vaikuttavat omaan/sektorien tekemiseen.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueellasi tarvitaan?
Talkootehtävät ovat pääsääntöisesti jokaisen hallittavissa. Kaikki talkoolaiset saavat tehtäväänsä koulutuksen. On myös hieman vaativampia tehtäviä, mutta verkostojen kautta niihinkin on löytynyt tekijät. Itkumuuri ja tulospalvelu on sitten jo vaativampia tehtäviä, ja siellä osaamista entuudestaan toivotaan löytyvän.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellesi talkootehtäviin?
Meidän toiminnoissamme pääsee kilpailun ytimeen. Näkee ja aistii kilpailijat läheltä. Näkee ja kokee läheltä kilpailijan jännityksen, ilon, surun, hien, maitohapon, naarmut ja kolhut. Ilman meitä ei olisi myöskään kilpailua.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen?
Juhannuksen jälkeisenä maanantaina on perinteiset Mäntyharjun markkinat. Markkinat järjestää Lions Club Mäntyharju, ja toimin toisena päävastuullisena voutina markkinoilla. Meillä on satoja markkinamyyjiä ja tuhansia asiakkaita. Kannattaa tulla katsomaan tämäkin tapahtuma. Markkinoiden jälkeen lienee syytä keskittyä työntekoon Sähköasennus Orpissa, jossa toimin yksinyrittäjänä. Suurempia harrastuspestejä en aio hetkeen ottaa.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa?
Suuri helpotus oli, kun lähtösuoran nousu ja mutka saatiin muotoiltua syksyllä.

Nimi: Tuomo Männistö
Ikä: 50
Ammatti/tutkinto: Yksinyrittäjä Sähköasennus Orpi Oy
Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Kilpailuvaliokunnan johtaja
Mitä muuta harrastaa: Umpihankihiihtoa
Mitä aina mukaan talkoisiin: Asianmukainen vaatetus
Ohjenuora/motto: Live long and prosper

Talvisalon Sukuvian juuret ovat 70-luvulla. Suvun kotipaikka, savolaisen maalaistalon pihapiiri, keräsi sisaruksia, serkuksia ja pikkuserkkuja yhteen. Monet kesäillat kuluivat pihapiiriin viritetyn lentopalloverkon molemmin puolin. Isä hankki kaikille seura-asut, mustaoranssit Hankkijan teryleeniverkkarit, ja äidin leipomat leivät katosivat turnauksien jälkeen nälkäisiin suihin. Hiihtolomalla järjestetyt lasten hiihtokisat Suffeli-palkintoineen ja juhannukseen kuuluvat ”leikkimieliset” kroketti- ja petankkikisat kuuluivat myös oleellisesti seuratoimintaan.

Suunnistus tuli mukaan seuratoimintaan veljieni kautta heidän aloitettuansa harrastuksen. Merkittävä taitekohta oli kotinurkilla järjestetty Rautavaaran Mehtä-Jukola, joka lisäsi kaikkien kiinnostusta vähintään suunnistuksen seuraamiseen. Vuosien ajan haaveiltiin oman joukkueen saamisesta Jukolaan juhannusten vakiopuheenaiheena. Mutta lopulta suvun naiset päättivät pienen kuohuvan vahvistamana, että jos ei miehet, niin sitten naiset, vuonna 2011 meillä on Venla-joukkue. Suunnistusosaamista ei meillä ollut kenelläkään, mutta onneksi suvun piiristä löytyi sparraaja, joka sitoutui tukemaan tavoitteessa. Kokemusta oli kaikilla viimeksi koulun liikuntatunnilta, mutta aikuisten suunnistuskouluja oli keväälle tarjolla. Perjantaina, Salpa-Jukolan aattona kokoonnuimme yhteen ja siinä sitten muun keskustelun lomassa yksi meistä kysyi, että mitenkäs tämä kompassi toimikaan. Veljeni huokaisivat ensimmäisen kerran syvään. Toinen syvä huokaus tuli, kun jännityksessä kertailimme illalla karttamerkkejä ja sitten lopulta kovaan ääneen ihmettelimme, miten listamme eroavat niin paljon toisistaan. Toinen luki rastimääreitä ja toinen karttamerkkejä. Mutta me kaikki pääsimme metsästä pois ja saimme hyväksytyn suorituksen.

Nyt suvulla on takana yksitoista Venlaa. Muutamana vuotena suku on osallistunut myös Jukolan viestiin, ja välillä on tarvittu tueksi lainavahvistuksia. Välillä reissuilla on ollut pelkkiä kilpailijoita, välillä on lähdetty reteesti ”seurabussilla”, ja kannustusjoukkoja on saatu mukaan kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Vuonna 2024 suvun jäseniä osallistui Jukolassa kisaajana 17 suunnistajaa eri joukkueissa, ja kannustajia taisi olla mukana liki saman verran.

Muistan Jukolan, jossa upposin ylitettävään suohon siten, että olin kainaloitani myöten turvehauteessa ja rahkasammalta löytyi tyynyltä vielä viikon päästä. Lappeenrannassa hytistiin vuoroa odottaessa rankkasateessa, mutta suunnistusosuuden sateesta en muista mitään. Huippuhetkeni on ollut vaihtoaidalla Minna Kaupin vierellä. Hän menossa viimeiselle osuudelle, minä erittäin etuajassa odottamassa toiselle osuudelle pääsyä. Olemme vetäneet toisiamme ylös kalliolle ja laskeneet alas pyllymäkeä. Olemme olleet ylpeitä, kun olemme olleet se, joka tietää kartalla missä ollaan ja saanut kertoa sen myös muille. Olemme saaneet kannustuksia, kun olemme tulleet osuuden viimeisinä maaliin.

Suunnistus on harrastus, joka on yli kymmenen vuotta sitonut sukuamme yhteen. Ei ole väliä, onko rinnassa joukkuenumero kaksi-, kolme- vai nelinumeroinen, jaamme Jukola-jännityksen. Toki erityisesti Sukuvian joukkueissa WhatsApp alkaa laulaa ja kuhina kiihtyy, kun muutama viikko ennen Jukolaa suunnittelemme lähtöä. Epäilemme omaa kuntoa, toivomme saavamme lyhyen osuuden ja hermoilemme, pääsemmekö metsästä pois. Mikkeli jännittää erityisesti matkojen kasvaessa, kunnon taas ei. Meille kuitenkin tavoite on osallistuminen, hyväksytty suoritus bonus ja paras herkku pitkät hyvät löylyt telttasaunassa.

Katja Lintunen
Talvisalon Sukuvika, joukkueenjohtaja

Parhaat muistot vuosien varrelta on talletettu myös valokuvakirjaan.

Jukolan viesti järjestettiin Etelä-Savossa ensimmäistä kertaa vuonna 1974 Puumalan Pistohiekalla helluntaina 1–2.6.1974. Silloinen Jukolan viesti oli muistaakseni järjestyksessään 26. Järjestelyistä vastasivat kolme vahvaa eteläsavolaista suunnistusseuraa eli Anttolan Urheilijat, Juvan Urheilijat ja Mikkelin Suunnistajat.

Idea viestin järjestämisestä ensimmäistä kertaa Etelä-Savossa taisi tulla juvalaiselta Antero Vauhkoselta, joka oli innokas suunnistaja ja toimi muistaakseni silloin suunnistusmaajoukkueen valmentajana.

Kilpailun ylin johto muodostui pääasiassa mikkeliläisistä toimijoista:
– kilpailunjohtaja – tunnettu juoksija ja sm-tason suunnistaja – Rauno Tarkiainen
– pääsihteeri – mikkeliläinen luontoa rakastava urheilumies, opettaja – Leo Turunen
– lehdistösihteeri – tunnettu järjestö- ja urheilumies hänkin – Kauko Juntunen
– pääratamestari – sm-tason ikämiessuunnistaja, metsäteknikko – Veikko Turunen
– kilpailujen suojelija – maaherra – Viljo Virtanen

Tosin ratamestariporukassa ja maastotöissä olivat mukana Anttolasta Väisäsen veljekset ja Antero ja Marjatta Vauhkonen Juvalta.

Minun panokseni toimitsijatehtävissä ei ollut kovin kummoinen, mutta olin kuitenkin joskus isäni Veikon mukana suunnittelemassa miesten ratoja ja suunniteltujen rastien paikkojen merkkaamisessa maastoon. Olin nimittäin saanut pari vuotta aiemmin opintoni päätökseen ja juuri näihin aikoihin rakentamassa omaa taloa ja perustamassa suunnittelutoimistoa Mikkeliin. Samoihin aikoihin syksyllä 1973 sairastui 3-vuotias poikamme vakavasti, joten nuorella insinöörillä ei juurikaan aika riittänyt enää näihin harrastuksiin, vaikka kova tahto ja halu niihin olikin.

Olihan minulla kokemusta myös 1960-luvulla Mikkelin Suunnistajien joukkueessa Jukolasta, joissa usein vein viestikapulaa pimeillä yöosuuksilla ihan kohtuullisella menestyksellä. Olin myös pärjännyt hyvin useissa Suunnistusliiton kansallisissa ja Suur-Savon piirin järjestämissä ratamestarikilpailuissa.

Jukolan viesti myönnettiin mainitulle seurayhtymälle noin pari vuotta ennen kilpailutapahtumaa, joten järjestelyaika jäi varsin lyhyeksi. Erityisesti, kun kilpailuja varten laadittiin suunnistusta varten värillinen erikoiskartta peruskartan pohjalta, joka vaati erittäin mittavat maasto- ja täydennystyöt ennen kartan painamista. Kartan mittakaava oli 1:20 000, joka painettiin vuoden 1974 vuoden alkupuolella Maanmittaushallituksen karttapainossa. Näin ollen suunnistusratojen vieminen maastoon ja rastipisteiden määrittämiseen jäi aikaa varsin vähän. Radat sijoittuivat kilpailukeskuksena olevan entisen sotilaslentokentän pohjoispuolelle.

Muistelen isäni tehneen valtavan työmäärän pääratamestarina ensin maastossa kartoitustöissä sitten ratojen suunnittelussa ja lopuksi rastien merkkaamisessa maastoon. Edellisenä kesänä ja viimeisinä viikkoina hän asui viikkotolkulla Pistohiekan mökkimajoituksessa yksinään lähes erakkona tutkien kilpailumaaston olosuhteita, reitinvalintoja ja suunnitteli ratoja. Silloinhan käytettiin jo eri osuuksilla hajontamenettelyä, jolla pyrittiin estämään suunnistajia seuraamasta toisiaan kilpailussa.

Muistan hänen maininneen, että normaali paino oli hänellä kilpailukunnossa noin 72-74 kiloa, mutta tämän ”savotan” jälkeen hänen painonsa oli vain ”rapiat” 60 kiloa.

Meille rastimiehille oli annettu tarvittavat välineet ja ohjeet jo hyvissä ajoin ennen rasteille menoa. Tarkoitus oli tarkistaa myös, ettei rastilipuille ym. oltu tehty mitään ilkivaltaa ja että kaikki oli kunnossa, kun kilpailijat ”ryntäävät” rastille.

Lauantaipäivän kääntyessä iltaan viestin lähtölaukauksen ajankohta lähestyi, ja aurinko suuntasi säteensä aina vaan viistompana kohti lentokentän tasaista pintaa ja monenkirjavaa telttakylää. Me rastimiehet lähdimme kukin omille rasteille kohti hämärtyvää metsää ja kylmenevää yötä. Olimme varustautuneet kuumalla juomalla ja eväillä sekä lämpimillä vaatteilla ja oranssin värisellä toimitsijatakilla koko yöksi, mutta nämäkään varusteet eivät täysin suojanneet kylmän kankeiksi kohmettuneita jäseniämme yön kylmyydessä. Lauantain ja sunnuntain välinen yö viileni nopeasti auringon laskiessa ja kääntyi pakkasen puolelle niin, että pienet vesilammikot menivät metsäpoluilla riitteeseen. Pakkasta oli yöllä noin 4–5 astetta. Me olimme todella viluissamme, nälissämme ja väsyneitä, mutta luojan kiitos nyt oli lähes keskikesän aika, jolloin aurinko alkoi näyttää keltaista kylkeään horisontissa jo puoli kolmen aikaan aamuyöstä, joka alkoi pikkuhiljaa lämmittää kehoa ja mieltä.

Lähtö tapahtui silloin iltakymmeneltä. On se hieno näky, kun yli 450 vilkkuvaa valoa kirmaa ensimmäiselle rastille pimenevässä illassa, vaikka me rastimiehet emme sitä näytelmää nähneetkään.

Viestin voitto meni silloin Liedon Parmalle. Ruotsalaisia joukkueita oli mukana noin 50 ja myös muutama norjalainen joukkue, joita kumpaakaan ei kuitenkaan ollut kymmenen parhaan joukossa. Eteläsavolaisista joukkueista parhaiten pärjäsi Kangasniemen Kalske ollen muistaakseni 15.

Pertti Turunen
rastitoimihenkilö

Mikkeli-Jukolan sähkövastaava Kipinälle tehtävä lankesi kuin Manulle illallinen, ja tehtävänä on kilpailukeskuksen sähköistys aina suunnittelusta toteutukseen asti. Tehtävä tarjoaakin haasteellisuutta ja korkeajännitystä.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa?
Pienellä painostuksella suostuin sähkäriksi.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa?
Mikkelin torilla, Mikkeli-Jukolassa 2009, Anttolan Neitvuorella, Tornimäellä sekä tietenkin Esi-Jukolassa 2024.

Miten päädyit tähän tehtävään?
Tehtävä lankesi kuin Manulle illallinen.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu?
Kilpailukeskuksen sähköistys suunnittelusta toteutukseen.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi?
Jari Sihvonen oli Mikkeli-Jukolan 2009 sähkövastaava, Samuli Hietaoja Lakia-Jukolan sähkövastaava, loput taitavat kädet löytyvät Etelä- ja Pohjois-Savon maakunnista.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa?
Ainutkertaisuus, haasteellisuus ja tietysti korkeajännitys.

Mikä on parasta tehtävässäsi?
Onnistumisen riemu, ja on hienoa nähdä lampun syttyvän.

Mikä on haasteellisinta?
Tiedonkeruu eri sektorivastaavilta ja aikatauluttaminen eri toimijoiden välillä sekä jatkuvat sähkötarpeiden muutokset ja lisäykset.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueellasi tarvitaan?
Oma-aloitteisia, innostuneita sähköalan ammattiasentajia.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellesi talkootehtäviin?
Kannattaa tulla hakemaan kokemusta n. 30000 kilpailijan ja katsojan suunnistustapahtuman sähköverkon rakentamis- ja purkutöistä. Meno on rentoa unohtamatta jokaisen talkoolaiseni ammattimaista työpanosta. Tietenkin talkooravintola tarjoilee maittavat lounashetket virvokkeineen talkoolaisille.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen?
Jukolan jälkeen lähdetään viettämään iloista keskikesän juhlaa eli Jussia, ja siitä hetken päästä Barentsinmerelle kalaan.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa?
Lakia-Jukolan opinto- ja talkoomatkan anti ja tutustuminen sähkäri-Samuliin.

Nimi: Kipinä
Ikä: 70 v
Ammatti/tutkinto: Eläkeläisteknikko
Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Sähkäri
Mitä muuta harrastaa: Suunnistusta, kuntosalia, matkailua, vaellusta ja kalastusta merellä sekä talven pimeinä hetkinä Suomi-postimerkkien hiplailua
Mitä aina mukaan talkoisiin: Runsaat eväät juomineen, sadeasut ja iloista mieltä
Ohjenuora/motto: Asioilla on tapana järjestyä, ja on pakko painaa pitkää päivää

Kartta- ja ratavaliokunnassa varmistetaan, että tapahtuma on maastossa alusta loppuun laadukas, jolloin osallistujille jää positiivinen ja mieleenpainuva suunnistuselämys. Valiokunnan johtajalla, Jouni Nykäsellä, onkin vahva osaaminen maastotyöskentelystä ja suunnistuskartoista.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa?
Olen päässyt nauttimaan eri suunnistustapahtumista vuosikymmenien ajan ja siinä ohessa olen päässyt nauttimaan Jukolan viestistä kilpailijana jo 43 kertaa. Nyt on minun vuoroni olla mukana tekemässä itse tapahtumaa ja maksaa näin ”velkaani” suunnistukselle.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa?
Lukuisia kertoja eri suunnistuskilpailuissa eri vastuutehtävissä. Jukolan viestissä olen ollut ainoastaan kaksi kertaa ”rivitalkoolaisena”.

Miten päädyit tähän tehtävään?
Kilpailun hakuvaiheessa vuonna 2018 kysyttiin, missä tehtävässä haluaisin tapahtumassa toimia ja pääsin valitsemaan nykyisen tehtäväni.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu?
Maastossa tapahtuvien asioiden valmistelu, koordinointi ja johtaminen. Valiokuntamme 10 eri sektorin työn ohjaaminen ja koordinointi. Yhteistyö kilpailualueen maanomistajien kanssa sekä tiivis yhteistyö oman Jukola-organisaatiomme eri toimijoiden kanssa. Vastuulleni kuuluu, että tapahtuma on K-pisteeltä viimeiselle rastille perinteisen ”Jukola-brändin” mukaisesti laadukas ja että kilpailijoille jää tapahtumasta positiivinen ja mieleenpainuva suunnistuselämys.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi?
Valiokunnan varajohtajana toimii Jani Myyryläinen. Merkittävimpinä vastuuhenkilöinä ovat ratamestarit Olli-Markus Taivainen ja Topias Ahola, joiden laatimat ratasuunnitelmat ohjaavat koko valiokunnan työtä.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa?
On ainutkertainen mahdollisuus päästä tekemään maailman merkittävintä yksittäistä suunnistustapahtumaa Mikkelissä varsinkin, kun Mikkeli-Jukolassa on käytössä mielestäni yksi kaikkien aikojen vaativimmista Jukola-maastoista.

Mikä on parasta tehtävässäsi?
Työskentely ammattitaitoisten ja osaavien toimijoiden kanssa sekä päästä hyödyntämään lajissa hankittua laajaa osaamista maastossa ja suunnistuskarttojen parissa.

Mikä on haasteellisinta?
Maastossa tapahtuvat muutokset ja kartan ajan tasalla pitäminen. Kartta ja radat joudutaan tekemään tapahtumaa edeltävänä syksynä, joten maastossa tapahtuvat muutokset tulisi pystyä saamaan kartalle useita kuukausia aiemmin ennen tapahtumaa. Yksikin viime hetken merkittävämpi maastomuutos voi romuttaa vuosien valmistelutyön.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueellasi tarvitaan?
Valiokuntamme talkoolaistilanne alkaa olla jo aika hyvä, mutta suunnistustaitoisia talkoolaisia tarvitaan vielä kilpailun aikaiseen rastien valvontaan.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellesi talkootehtäviin?
Valiokuntamme talkoolaiset pääsevät näkemään kilpailijat ja kokemaan tapahtuman läheltä maastossa, jonne ei muuten ole mahdollista päästä.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen?
Aluksi lomailla ja miettiä mitähän seuraavaksi tekisi. Voihan se olla, että lyhyen palauttelun jälkeen raivaussaha odottaa kovasti metsään pääsemistä.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa?
Useat keskustelut maanomistajien kanssa. Mieleen ovat jäänet keskustelut, joissa kilpailualueelle toteutuvat hakkuut ovat aiheuttaneet muutoksia ratasuunnitteluun ja ketjuvaikutuksena koko valiokunnan työhön.

Nimi: Jouni Nykänen
Ikä: 58 vuotta
Ammatti/tutkinto: Majuri (evp), nykyinen eläkeläinen ja osa-aikainen metsäpalveluyrittäjä
Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Kartta- ja ratavaliokunnan johtaja
Mitä muuta harrastaa: Metsästystä, metsätöitä, liikuntaa, pihatöitä ja penkkiurheilua
Mitä aina mukaan talkoisiin: Säänmukaiset varusteet ja iloista urheilumieltä
Ohjenuora/motto: Mieluummin riittävän ajoissa, kuin vähän myöhässä…

Valmennuspäällikkö Jere Pajunen vastaa kysymyksiin ja kertoo samalla, kuinka Kalevan Rasti valmistautuu Mikkeli-Jukolaan.

Tiivistettynä, miten joukkue valmistautuu Mikkeli-Jukolaan, kun tarkastellaan viimeisen vuoden aikaa ennen h-hetkeä?
Valmistautuminen käynnistyi oikeastaan kauden 2024 päätyttyä, kun avasimme uuden harjoituskauden leirillä Mikkeli-Jukolan harjoitusmaastoissa. Mikkeli-Jukola kulkee teemana läpi talven puheissa sekä erilaisina tehtävinä. Tiomilan jälkeen fokus siirtyy kohti Venloja ja Jukolaa ja viimeistelyt tehdään kesäkuun alussa.

Oletteko jo hyödyntäneet Mikkeli-Jukolan harjoitustarjontaa ja minkä verran aikovat hyödyntää jatkossa?
Hyödynsimme Jukola-harjoituksia kauden avanneella Try Out -leirillä. Seuraava leiri on touko-kesäkuun taitteessa, ja kokoonnumme pari päivää ennen viestejä tekemään viimeistelyharjoitukset.

Mitä erityispiirteitä näette ensi kesän Mikkeli-Jukolassa?
Jokainen Jukola on erilainen maaston sekä valaistusolosuhteiden osalta. Mikkeli-Jukolassa poikkeavat osuuspituudet voitaneen lukea Mikkeli-Jukolan erityispiirteiksi sekä Venlojen että Jukolan viestissä.

Minkä tekijöiden onnistumiseen erityisesti valmistautumisessa tähdätään?
Siihen, että joukkueiden jäsenet ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja taitavia suunnistamaan. Maastotyyppi pitää tuntea niin, että osaa tehdä oikeita ratkaisuja maastossa.

Mitkä seikat ratkaisevat menestyksen Mikkeli-Jukolassa?
Joukkueen jäsenten kunto- ja taito-ominaisuudet, maastotyypin hallinta. Näiden tekijöiden pohjalle rakentuu myös juoksijan itseluottamus, ja yhdessä tehty työ luo pohjan joukkueen keskinäiselle luottamukselle.

Miten olette harjoitelleet juuri Jukolan maastoja ja olosuhteita varten?
Maastotyypin haltuunotto on oikeastaan se asia, joka keskittyy puhtaasti ko. suurviestivalmistautumista kohden. Kalevan Rastin filosofia perustuu yhteisharjoitteluun ja sitä kautta esimerkiksi leiriohjelmassa on viestinomaisia harjoituksia. Yösuunnistamme myös paljon leireillä. Harjoittelussa on kuitenkin yksilön kehittäminen ensisijalla.

Miten suunnittelette jaksottavanne harjoittelun viimeisinä viikkoina ennen Jukolaa?
Toukokuun loppu ja kesäkuun alku ovat huippusuunnistajille kiireistä aikaa, ja erityisesti Jukolaa varten tehtävä valmistautuminen on tällä ajanjaksolla taka-alalla pois lukien kuun taitteessa olevaa lyhyttä leiriä. Kilpailemisen kautta löytyy viimeinen silaus kuntoon sekä taidon rutiinit. Jukolaa edeltävällä viikolla lähinnä keskitytään varmistamaan, että yksityiskohdat vastaavat sitä, mihin olemme valmistautuneet.

Millaisia erityisiä suunnistustaitoja Jukola vaatii verrattuna muihin kilpailuihin?
Joukkuemäärä tuo Jukolaan tiettyjä erityispiirteitä, jotka puuttuvat muista viesteistä. Hajontojen logiikkaa on hyvä tuntea, vaikka Jukolan ja Venlojen viestien ratamestarit ovat viime vuosina ovatkin kokeilleet uusia jippoja. Lisäksi edellisten osuuksien urat ovat elementti, joka ei näyttele kovinkaan suurta roolia pienemmissä viesteissä.

Miten valmistaudutte henkisesti Jukolan kilpailupaineisiin?
Valmistautumalla hyvin ja sitä kautta luomalla hyvän itseluottamuksen itse kisaan. Keskitymme tuloksen teon sijasta hyviin ja hallittuihin suorituksiin. Yksilötasolla jokaisella juoksijalla on omia tapoja parhaan vireyden ja keskittyneisyyden löytämiseksi.

Miten treenit eroavat yksilöurheilijan ja viestijoukkueen jäsenen välillä?
Vaikka kyse on joukkue kisasta, jokainen viestinviejä tekee vuorollaan yksilösuorituksen, jossa olosuhteet vaihtelevat. Ensisijaisesti harjoittelu keskittyy urheilijoidemme kehittämiseen monipuolisesti ja siihen kuuluu myös erilaisia viesti- ja yhteislähtöharjoitteita, joissa pääsee konkreettisesti vertaamaan itseään muihin.

Kuinka tärkeänä pidätte Jukolan viestin kokemuksen kartuttamista vuosittain?
Jukolan ja Venlojen viestien ominaispiirteet on tunnettava ja siinä kokeneempien vinkit ovat arvokkaita. Mitä lähempänä kärkeä liikutaan sitä enemmän tapahtuma muistuttaa pienempiä viestejä ja varsinkin loppupään osuuksilla lähestytään jo henkilökohtaisen kisan piirteitä. Jukolan asema suunnistusmaailmassa on myös sen verran vankka, että harva juoksija juoksee ensimmäistä Jukolan tai Venlojen viestiä seuran kärkijoukkueissa, vaan viestien kiertäminen on aloitettu jo vuosia aikaisemmin juniorina.

Kuinka paljon olette hyödyntäneet Jukolan aiempien vuosien karttoja tai reittianalyysia treeneissänne?
Vanhoihin viesteihin palataan lähinnä yksittäisten esimerkkien kautta vaikkapa tiettyjen ratamestarityöhön liittyvien lainalaisuuksien havainnollistamiseksi. Olennaisempaa on ottaa ilo irti Jukolan harjoitusmaastoista ja oppia tunnistamaan ja hyödyntämään maastotyypin erityispiirteitä. Harjoitusten analysoinnissa hyödynnämme GPS-seurantaa.

Millaisia treenejä olette tehneet mahdollisten virheiden minimoimiseksi?
Keskitymme taidon kehittämiseen niin, että suunnistustaito ja rutiinit ovat sen verran korkealla tasolla, ettei virheitä tule. Taitavalla suunnistajalla on suoritus paremmin hallussa ja virheitä tulee vähemmän. Tällainen suunnistaja osaa myös reagoida orastavasta virheestä kertoviin hälytyskelloihin aikaisemmin ja syntyneet virheet ovat ajallisesti pienempiä.

Kuinka valitsette osuudet kullekin joukkueen jäsenelle?
Joukkueen ja juoksujärjestyksen valitseminen on palapeli, jossa tavoitteena on sovittaa mahdollisimman hyvin juoksijoiden ominaisuudet vastaamaan viestiosuuksien erityispiirteitä (mm. osuuden luonne, valaistusolosuhde, ennakoitu viestinkulku). Totta kai taito- ja kunto-ominaisuuksien on oltava riittävällä tasolla jokaisella viestinviejällä pärjätäkseen kärkikahinoissa, mutta hyvässä joukkueessa on myös roolitus kohdallaan.

Kalevan Rastin Venlojen joukkue Lakia-Jukolassa 2024 (2. sija): Cecily Calandry, Miia Niittynen, Ida Haapala ja Marika Teini. (Kuva: Kimmo Hirvonen)

Kalevan Rastin Jukola-joukkue Lukkari-Jukolassa Mynämäellä. (Kuva: Juha Jokila)

Mikkeli-Jukolan tekijöistä esittelyvuorossa on somevastaava Pia Hakala. Pian sometiimissä tehdään luovaa työtä ikimuistoisia hetkiä tallentaen ja huumori sekä nauru mukana matkassa.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa?
Mikkeli-Jukola on upea tilaisuus olla mukana maailman suurimmassa viestisuunnistuskilpailussa. Minulla on vahva tausta sosiaalisen median sisällöntuotannossa, ja tämä tehtävä antaa mahdollisuuden hyödyntää osaamistani näkyvyydessä.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa?
Talkoolaisena kyllä. Joskus muinoin Valkealassa KouRan järjestämässä Jukolassa infopisteellä. Kangasalla, Mynämäellä, Porvoossa ja Kauhavalla sometehtävissä.

Miten päädyit tähän tehtävään?
Houkuteltiin tehtävään enkä osaa sanoa EI. Ja ihan rakkaudesta lajiin. Kumpaankin; suunnistukseen sekä someen.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu?
Somesuunnitelman laatiminen myötäilemään viestintäsuunnitelmaa.

Tuottaa ja julkaista kuvia, videoita, päivityksiä ja tarinoita ennen Jukolan viestiä.
Varmistaa, että sisältö on ajantasaista, kiinnostavaa ja innostavaa, jotta tapahtuma herättää huomiota ja pitää yleisön sitoutuneena.

Vastata vuoden aikana kommentteihin ja kysymyksiin eri sosiaalisen median alustoilla. Luoda keskustelua. Tehdä yhteistyötä sponsorien ja yhteistyökumppaneiden yhdessä markkinoinnin kanssa, nostaa esiin heidän rooliaan ja näkyvyyttään. Seurata alan uutisia ja jakaa niitä. Näitä kaikkia teemme yhdessä muiden viestintäryhmäläisten ja sometiimiläisten kanssa.

Talkoolaisten kouluttaminen Jukola-viikonlopuksi. Kertoa yhdessä someryhmän kanssa kilpailun ja tapahtuman etenemisestä reaaliajassa, päivityksiä kilpailun tuloksista, tunnelmista ja kohokohdista.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi?
Maarit Partanen, hoitaa jo nyt Mikkelin päässä somen tehtäviä.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa?
Suunnistus on ollut elämässäni ihan lapsuudestani asti. Isäni oli huippusuunnistaja omissa sarjoissaan, myös Jukola-voittaja. Jukolan tunnelmat kulkeneet aina mukana katsojana sekä joskus kilpailijana. Yötön yö ja oma maailmansa.

Mikä on parasta tehtävässäsi?
Somevastaavana pääsen tuomaan tapahtuman tunnelman esiin laajalle yleisölle. Saa olla tapahtumien keskipisteessä.

Mikä on haasteellisinta?
Niin paljon kerrottavaa, niin vähän aikaa.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueellasi tarvitaan?
Sometiimi tarvitsee henkilöitä, jotka ovat innokkaita oppimaan, kykenevät toimimaan nopeasti ja yhteistyössä, ja jotka haluavat olla osa Jukolan ainutlaatuista tunnelmaa! Eikä someosaamisesta ole yhtään haittaa. Suunnistustaitoa ei tarvita, mutta olisi hyvä tietää jotain suunnistuksesta.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellesi talkootehtäviin?
Tiimissäni tulee olemaan loistava yhteishenki, ja haluan luoda ilmapiirin, jossa jokainen saa tuoda omat ideansa esiin. Teemme yhdessä luovaa työtä, ja kaikkien panos on arvokas. Ja vaikka sometiimi tekee tärkeää työtä, haluan varmistaa, että pidämme samalla hauskaa. Tiimissäni nauretaan, koetaan yhdessä ikimuistoisia hetkiä ja nautitaan tapahtuman tunnelmasta.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen?
Nukkua pari päivää. Tai edes yhden yön. Rentoutua ja jatkaa Jukolan tunnelmien jälkipuintia.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa?
Varmaankin ihan lapsuudesta asti Jukolan tunnelmat, yhdessä isän tai perheen kanssa Jukolassa ensin katsojana, myöhemmin Venloissa. Uneton yö, ystävät, puolijoukkueteltat ja kamiinan lämpö.

Nimi: Pia Hakala
Ikä: vain numeroita
Ammatti/tutkinto: 3 eri tutkintoa, tuorein liiketoiminnan ammattitutkinto; digimarkkinointi ja projektin hallinta
Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: somevastaava
Mitä muuta harrastaa: jazztanssia, kutomista, korujen valmistusta, hiihtoa, suunnistusta ja pyöräilyä
Mitä aina mukaan talkoisiin: Iloinen asenne ja huumorintaju on ehkä tärkein varuste. Kun sadetta tulee vaakatasossa tai aurinko paahtaa päänupin ja väsyttää, huumori on se, mikä pelastaa päivän. Lämpimät vaatteet, sadevarusteet, otsalamppu, suklaata…
Ohjenuora/motto: ”Kaikki onnistuu, paitsi pyöröovissa hiihtäminen. Ja sitäkin voin kokeilla”

Team Klinga on sukujoukkue, jossa suunnistus yhdistää kaksi sukupolvea. Kaikki alkoi vuonna 2019, kun osallistuminen Jukolan viestiin muuttui hauskasta keskustelusta todellisuudeksi Kangasalla. Idean takana oli nuorempi sukupolvi, joka halusi haastaa itsensä ja samalla koko perheen uuteen seikkailuun. Meistä vanhemmista minä, Ville Klinga (56 vuotta) ja veljeni Anssi Klinga (59 vuotta), olimme junioreina saavuttaneet Lahden Suunnistajien riveissä muutamia viestin Suomen mestaruusmitaleita suunnistuksessa ja hiihtosuunnistuksessa. Ensimmäiseen Jukolaan valmistauduttaessa joukkueemme noviisikaarti aloitti harjoittelun pääosin kuntorasteilla.

Ensimmäinen Jukolan viestimme oli täynnä jännitystä ihan asuista lähtien. Olimme tilanneet joukkueellemme True Storyn punamustat paidat, jotka maailmanmestari Edgars Bertugs toimittiitse meille suoraan kisapaikalle. Paidat saapuivat vain muutama tunti ennen lähtölaukausta, mutta ne herättivät meissä heti huimaa tiimihenkeä ja kilpailufiilistä. Vaikka kisa oli fyysisesti rankka ja suunnistuksellisesti haastava, saimme siitä valtavasti iloa ja naurua – ja kipinän jatkaa. Team Klingassa on juossut vanhempia ja lapsia: minä, vaimoni Jaana (56 vuotta), poikamme Mikko (31 vuotta), Saku (29 vuotta) ja Lauri (23 vuotta) sekä Anssin pojat Jaakko (31 vuotta) ja Matti (30 vuotta). Kokoonpanomme on vuosien aikana hieman vaihdellut, mutta olemme aina olleet ”all Klinga” -joukkue. Roolitus on vakiintunut siten, että nuoriso pääsee hyödyntämään rautaista fysiikkaa ja kokeneempi kaarti ottaa haltuunsa vaativammat, suunnistustaitoa edellyttävät yöosuudet. Tämä yhdistelmä on toiminut mainiosti ja sopii joukkueen vahvuuksille.

Joukkueemme urheilutausta on laaja: joukosta löytyy kokemusta suunnistuksesta, hiihdosta, jalkapallosta, yleisurheilusta ja jopa taitoluistelusta. Paras sijoituksemme toistaiseksi, sija 682, saavutettiin viime kesän Lakia-Jukolassa. Juhlimme sitä kuin voittajat konsanaan, sillä onhan joukossamme kolme veteraania, nainen ja nuoriso, jotka ovat oppineet suunnistuksen salat
pääosin kuntorasteilla.

Meille Jukolan Viesti on paljon enemmän kuin kilpailu. Tärkeintä on yhdessä tekeminen, luonnosta nauttiminen ja uusien kokemusten kerääminen. Harjoittelemme yhdessä, haastamme itsemme ja nauramme kommelluksille, joita metsässä väistämättä aina sattuu. Kilpailemme toki itseämme ja muita vastaan, mutta yhtä tärkeää on kokea tapahtuman upea tunnelma ja ainutlaatuisuus.

Seuraava etappimme on jo tiedossa: Mikkeli-Jukola 2025! Harjoittelu on jo alkanut ja taas odotamme innolla sekä jännityksellä tulevaa koitosta. Tavoitteemme on tällä kertaa koota mukaan perheistämme ja läheisistämme myös Venla-joukkue. Uskomme, että Mikkelin vaativat maastot tarjoavat uusia haasteita ja ikimuistoisia hetkiä.

Team Klinga on valmis jatkamaan iloista, hauskaa ja välillä rankkaakin matkaansa Jukolan Viestissä – punamustat asut päällä ja hymy huulilla!

Teksti ja kuvat Ville Klinga

Team Klingan ensimmäinen joukkue vuonna 2019: Lauri, Mikko, Jaakko, Jaana, Saku, Anssi ja Ville Klinga.

Team Klinga Lakia-Jukolassa 2024, sijoitus 682: Saku, Ville, Jaakko, Anssi, Jaana, Matti, Lauri Klinga.

Mieleenpainuvin juttu Jennille tähän mennessä on ollut Mikkelin Esi-Jukola. Tulevana kesänä Mikkeli-Jukolassa tiimi tekee töitä hyvällä hyvällä otteella, ammattitaidolla ja iloisella tiimillä.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa?
Oma ensimmäinen Jukolan viesti oli Mikkelissä vuonna 2009. Tuolloin tuli todistettua, miten upea urheilutapahtuma onkaan kyseessä, ja useat Jukolan viestit sen jälkeen sen ovat uudelleen ja uudelleen todistaneet. Jukolan henki on jotain, mitä kaikkien olisi syytä kokea. Paluumuuttaessani Mikkeliin 2020 ajattelin, että mahtavaa päästä uudelleen Mikkeli-Jukolaan. Nyt kuitenkin juoksut jäävät väliin, ja pääsee näkemään upean urheilutapahtuman järjestäjän puolelta.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa?
Vastuutehtävät ovat liittyneet lähinnä oman joukkueen muonitusvastuuseen.

Miten päädyit tähän tehtävään?
Osasin odottaa kutsua, koska olen monessa hommassa hyvinkin aktiivisesti mukana. Ja kun valiokuntamme pj Teemu Partio kysyi, niin vastausta ei tarvinnut miettiä.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu?
Olen yhdessä teholääkäri Maarit Hultin ja tehon sairaanhoitaja Teemu Hultin kanssa vastuussa pääensiavun suunnittelusta ja toiminnan organisoinnista.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi?
Teholääkäri Maarit Hult sekä tehon sairaanhoitaja Teemu Hult.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa?
Omat erinomaiset kokemukset Jukolasta ja ennen kaikkea ilo ja kunnia siitä, että saamme tämän upean tapahtuman Mikkeliin ja teemme siitä parhaan mahdollisen. Lisäksi on todella mielenkiintoista nähdä, miten Jukola-kylä rakennetaan, kun sitä on monta kertaa itse ollut ihmettelemässä, miten keskelle ei mitään saadaan toiminnot luotua.

Mikä on parasta tehtävässäsi?
Erinomaisessa tiimissä toimiminen. Oman ammattitaidon soveltaminen.

Mikä on haasteellisinta?
Ennakoida kaikki mahdolliset tilanteet, joita voi tulla eteen. Kyse on kuitenkin varautumisesta tapaturmiin pienistä haavoista ja nyrjähdyksistä vakaviinkin vammoihin ja sairauskohtauksiin.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueellasi tarvitaan?
Tällä hetkellä tiimimme tarvittaisiin ennen kaikkea hoitajia. Koulutamme ja perehdytämme tehtäviin ja riittää oikeastaan vain oma into olla mukana auttamassa.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellesi talkootehtäviin?
Meillä on todella ammattitaitoinen ja iloinen tiimi eli tarjolla on hyvää menoa hyvällä otteella.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen?
Toivottavasti olla onnellinen, mutta väsynyt hienosti menneen tapahtuman jälkeen ja auttaa seuraavan vuoden tiimiä samaan.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa?
Esi-Jukola, jossa pääsimme kokeilemaan, miten suunnitelmamme toimii käytännössä.

Nimi: Jenni Liikanen
Ikä: 40
Ammatti/tutkinto: lääketieteen tohtori, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: pääensiavun vastuulääkäri ja talkoovastaava
Mitä muuta harrastaa: kuntosali, polkujuoksu, pyöräily
Mitä aina mukaan talkoisiin: lämmintä vaatetta ja vesipullo
Ohjenuora/motto: paineessa ne timantitkin hioutuu

Torniolaisen Taulavuoren perheessä suunnistus on yhteinen harrastus. Rastit löytyvät niin juosten
kuin hiihtäen. Perheestä löytyy Venlojen viestien voittajia 1990-luvulta – onko pian uuden
sukupolven vuoro?

Perheenisä Tero Taulavuori on suunnistanut kymmenvuotiaasta saakka. – Olin mukana ensimmäisessä
Nuorten Jukolassa, joka järjestettiin Lahden suurkisojen yhteydessä vuonna 1986. Seuramme
Alatornion Pirkat sai rintanumeron 1 aakkosjärjestyksen mukaisesti annettuna. Hieno muisto sieltä
sekä myöhemmin kaikkiaan noin 35:stä Jukolan viestistä.

Tero kertoo aina suunnistaneensa seurajoukkueissa Alatornion Pirkkojen ja Tampereen Pyrinnön
väreissä. – Jukola on seurahengen kannalta todella tärkeä tapahtuma. Meillä on seurassamme
Alatornion Pirkoissa ohje Jukola-valmistautumiseen, että jos ei ole harjoitellut kahta viikkoa ennen
Jukolaa, niin sitten on parempi vaan levätä ennen tapahtumaa. Viesteissä tulleet epäonnistumiset
kuitataan muinoin vaihtopuomilla lausutulla ”Onneksi oli viesti” -lauseella.

Tero Taulavuorelle on jäänyt lukuisista Jukoloista erityisesti mieliin Lahti-Hollola Jukola vuodelta
2018. – Juoksin vuoden 2018 Lahti-Hollola Jukolassa samassa joukkueessa poikani Artun kanssa.
Arttu aloitti mainiosti, ja minä suunnistin muistaakseni kutakuinkin kelvollisesti 6. osuuden. Olihan
se jännittävää seurata aloitusosuuden alkukiihdytystä. Maasto oli myös vauhdikas, mutta jylhät
supat pääsivät minut jälleen kerran yllättämään, muistelee Tero.

Lahden maastot olivat Terolle nostalgiset, sillä hän suunnisti ensimmäisen Jukolansa juuri
Hollolassa vuonna 1987. – Jo silloin nuo supat tekivät enemmänkin vaikeuksia ja palasin uudelleen
K-pisteelle, kun ykkösrasti ei sitten kerralla löytynyt, hymyilee Tero ja toteaa, ettei oppi mennyt
kerralla perille….

Lahti-Hollola Jukola 2018 oli ainutlaatuinen koko perheelle. – Tyttäreni Venla ja Anni suunnistivat
2018 Venlojen viestissä samassa joukkueessa Tarja-äidin ja Marja-tädin kanssa ja sekös isääkin
jännitti. Tarjalla ja Marjalla kun oli Venla-voitot Tampereen Pyrinnön ja Rastikarhujen väreissä
1990-luvulta, joten kokemusta heillä oli nuoremmille, vaikka millä mitalla jakaa. Kyllä minua jännitti
nuorten suunnistus. Perheen kuopukselle Annille kyseessä oli vieläpä ensimmäinen Venlojen
viesti.

Perheen Venlojen joukkue keräsi myös mediahuomiota, sillä kahden sisarusparin ja vieläpä eri
sukupolvista, muodostama joukkue oli ainakin silloin harvinaisuus. Joukkue suunnisti sijalle 169,
joka oli siihenastisen seurahistorian paras sijoitus. Kaikki ovat mukana melkoisella varmuudella
mukana myös kesän Mikkeli-Jukolassa, tosin osin eri seurojen väreissä.

Tero on aktiivinen suunnistuskentillä ja toimii mm. Suunnistusliiton liittohallituksen jäsenenä.
Edellisessä Mikkelin Jukolassa, joka järjestettiin vuonna 2009, Teron yllätti monen muun tavoin
aloitusosuuden ykkösväli. Tulevassa Mikkeli-Jukolassa kiinnostaisi Teroa haastavaksi ennakoidun
maaston vuoksi myös aloitusosuus, mutta hän tuumaa, että eiköhän siihen saada nuoremman
kaartin edustajaa kokemaan suurviestin aloitusta.

Taulavuoren perhe harjoitusleirin kisoissa vuonna 2003. Arttu (vas.), Anni, Tarja, Venla ja Tero Taulavuori.

Timo Koivumäelle ensiapu on lähellä sydäntä ja toisen auttaminen merkityksellistä. Kokemusta tehtävästä on kertynyt jo paljon, ja uusia Jukolan viestejä on jo sovittuna.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa?
Mukavaa olla auttamassa mahdollisia avun tarvitsijoita maailman toiseksi suurimmassa suunnistustapahtumassa. Ja syynä lienee kanssa erittäin hyvä porukka, jonka kanssa toimitaan.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa?
Taitaa olla 5. Jukolan viesti, jossa olen vetämässä maaliensiapua oman porukan kanssa (Rovaniemi, Mynämäki, Porvoo, Kauhava ja nyt ensi kesänä Mikkeli). Kaikkiaan Jukolan viestejä on takana varmaankin 10 tai 11 kpl. Ja tulevia Jukolan viestejä on jo sovittuna.

Miten päädyit tähän tehtävään?
Ensiapu on aina ollut lähellä sydäntäni ja tietysti se auttamisen halu ja siitä saatava hyvä olo.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu?
Maaliensiavun toiminnan pyörittäminen oman porukan kanssa.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi?
Minun varahenkilönä on Minna-Leena Mäkelä, toisena vetovastuullisena on Minna Andelin ja hänen varahenkilönä on Sakari Potila ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Nea Laaksonen. Hänellä on oma vastuualue maaliensiavussa.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa?
Ainutlaatuinen ja ihana tapahtuma hyvässä porukassa.

Mikä on parasta tehtävässäsi?
Toisen auttaminen.

Mikä on haasteellisinta?
Kohdata apua tarvitseva henkilö ja saada tarjotuksi hänelle paras mahdollinen apu. Onneksi on taitava ja osaava henkilöstö, heille täysi kiitos.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueellasi tarvitaan?
Ensiavun taitajia. Mukana on niin sairaanhoitajia, yksi lääkäri, muutama ensihoitaja ja taitavia ensiapua osaavia ihmisiä.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellesi talkootehtäviin?
Kaikki henkilöt, jotka ovat maaliensiavussa, ovat minun rekrytoimia eli tunnen kaikki henkilökohtaisesti ja jokainen on mukana iloisin ja vastaanottavin mielin. Eli meidän porukkaan ei voi ilmoittautua mukaan talkoolaisena vaan ainoastaan kutsusta.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen?
Ruisrock 2025 -tapahtuman turvallisuuspuoli odottaa heti juhannuksen jälkeen.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa?
Varmaankin siirtopalaveri ja tulevien Jukolan viestien tapahtumapaikkojen vastuuhenkilöiden kanssa puhuminen.

Nimi: Timo Koivumäki
Ikä: 57 (vain numeroita 🙂 )
Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: maaliensiavun johto
Mitä muuta harrastaa: sukeltaminen, ensiapu yleensä ja festivaaleilla keikkailu, mukana aktiivisena kouluttajana MPK:n toiminnassa
Mitä aina mukaan talkoisiin: hyvä ja iloinen mieli ja kunnon tyyny
Ohjenuora/motto: kaikki annettu hyvä tulee takaisin – muodossa tai toisessa

Osana Mikkeli-Jukolan viestintää olemme koonneet Jukola-tarinoita eri puolilta. Tässä tarinansa kertoo Ingela Mattsson, jolla Mikkeli-Jukolassa on juhlavuosi – 40. kerta Venloissa yhteen menoon.

”Rikos on kai vanhentunut 40 vuodessa, ajattelin, kun pyydettiin kertomaan 40-vuotisesta Venla-tarinastani. Itse asiassa tarina alkoi jo Paimion Jukolassa vuonna 1972, 1,5-kuukautisena äidin sylissä.

Seuraava Jukolani oli legendaarinen Kytäjän kura-Jukola 1981, jossa vesisateessa keräsin kärkisuunnistajien nimmareita pieneen punaiseen vihkoon. Siihen aikaan esikuvien näkeminen, teltassa nukkuminen ja myöhään valvominen olivat pääasia.

Laitilassa (1985) muistan nähneeni minua nuoremman suunnistajan osallistuvan, juuri mitä itse olisin halunnut. Ilmeisesti olen saanut tahtoni läpi, koska seuraavana vuonna varsinainen Venla-tarinani alkaa 14-vuotiaana Tampereella. Alaikäisenä juoksin joukkueen parhaana 11 minuutin kilometrivauhtia, vaikka häntäpäässä jouduin suunnistamaan yksin, ilman letkoja. Venla-joukkueita oli vain reilu 400.

Vuosi myöhemmin pääsin virallisesti osallistumaan – aloitusosuudelle, josta tulikin olemaan bravuuriosuuteni. Juniorivuosina Venlat tarkoitti, että pienen seuran (Kimito SF) kasvattina pääsin isompiin ympyröihin, josta varmaan tarttui suunnistusosaamista, mutta myös uusia kavereita ja ruotsinkielisenä uskallusta avata suuni suomeksi.

Siirtyessäni nykyiseen seuraani Pargas IF:ään kaudeksi 1992 olinkin yhtäkkiä kamppailemassa kärkisijoituksista. Aloitusosuuden muistoja on Paimion Jukolasta 1993, jolloin kärjessä juosseena ihmettelin, eikö kukaan seuraa hajonnalleni, kunnes huomasin juosseeni väärään mäkeen. Loppuradan suunnistin ohituskaistaa ja tulin vaihtoon kolmantena. Sipoossa olin 1995 taas se, joka kuittaisi muitten tehdessä virheitä lopussa ja tulin ensimmäistä kertaa ensimmäisenä vaihtoon ja Ville Klingan Urheiluruudun haastatteluun. Näinä vuosina oli tiukat kamppailut Sveitsin maajoukkuetta vastaan, joka osallistui omana joukkueena!

Jukola on suunnistajien joulu ja juhannus. Myös Piffenin seurateltalla, jossa aina oli tarjolla uutta perunaa, silliä ja itseleivottuja herkkuja. Venlat oli myös seurakavereiden ja hyvien ystävien kesken yhteinen viestipäätavoite.

Siuntion Juhla-Jukolasta 1998 saavutimme parhaan sijoituksemme ollessamme niukasti toisia. Siuntiosta muistan, että Lynxin naisjoukkue erikoisluvalla pääsi osallistumaan Jukolan viestiin. Tämä, varsinkin aloitusosuuden valoletkan kokeminen, oli haaveeni.

Haave toteutuikin puolivahingossa Jämsä-Jukolassa 2013, kun menin aloittamaan joukkueeseen ilman jatkajaa. Tämä onkin hienompia Jukola-muistoja, kun menin vain haistelemaan aloituksen tunnelmaa sisältäen Jukola-historian pahimpia ruuhkia ykkösrastilla, koodien huutelua ja letkassa etenemistä pimeässä metsässä. Tästä minulle ei syntynyt toista Jukola-rikettä, koska 2013 naiset saivat ensimmäistä kertaa virallisesti osallistua Jukolaan.

Louna-Jukolassa 2015, kolmannessa ”koti-Jukolassani”, joukkueemme ’90ies PIF-Ladies’ osallistui Jukolan viestiin 90-luvun Venla-vuosien muistoksi. Neljän vuoden tuplaamisen jälkeen totesin, että Venlat riittää minulle, kun vielä juttujen kirjoittaminen paikallislehteen ottaa veronsa.

2020 peruuntuneen Jukolan sijaan pääsin pikku-Ingelan himoavaan Laitilan Jukolaan, kun takavuosien ankkurimme Eija Koskivaara kutsui juoksemaan Venlojen ratoja alkuperäisellä, 35 vuotta vanhalla kartalla. Oli monta yllätystä matkan varrella!

Mikkeli-Jukola on itselleni juhlatapahtuma: 40. peräkkäiset Venlat (virallisesti 39.), jos kesäkuussa pääsen viivalle. Monen peräkkäisten Venla-osallistuminen ei ole itseisarvo. Koska edelleen suunnistan aktiivisesti, Jukola on luonnollinen tapa viettää kesäviikonloppua Suomen kauniissa luonnossa itseensä haastaen, ystävien kanssa ja takavuosien tuttuja tapaillen. Nykyään itse osallistuminen ei juuri jännitä, mutta lähdön kokeminen katsomosta nostaa edelleen tunteita pintaan, tunnen takavuosien jännitystä ja painetta. Tulevien vuosien tavoite on jatkaa liikunnallista elämäntapaa, jotta vielä jaksan osallistua Venloihin niin kauan kuin kunto ja terveys sallii.”

Hyvää yritettiin, mutta priimaa pukkasi tulemaan

55. Jukolan ja 26. Venlojen ja Jukolan viesti järjestettiin 14-15.6.2003 Sulkavan kirkonkylän pohjoispuolella Härkävuoren ja Rappukallion maastoissa, jotka monille kilpailijoille jäivät mieleen melko vaativina. Järjestävinä seuroina toimivat Sulkavan Urheilijat -41, Juvan Urheilijat sekä savonlinnalainen Olavin Rasti. Miesten Jukolan viestissä joukkueita oli 1205 ja naisten Venlojen viestissä 708. Jukolan viestin voitti norjalainen Halden SK ja Venlojen viestin Tampereen Pyrintö.

Jukolan viestin järjestelyoikeudet myönnettiin vuonna 1999 seurayhtymälle. Aiemmin 1990-luvulla järjestävät seurat olivat perustaneet kilpasuunnistukseen erikoistuneen edustusseuran Rasti-Saimaan turvatakseen alueella olevien lahjakkaiden suunnistajien pysymisen kasvattajaseuroissaan. Jukolan viestin järjestämisellä halutiin turvata myös taloudelliset resurssit RaSa:n toiminnalle. RaSa:n tarina kuitenkin päättyi pari vuotta Jukolan jälkeen, kun kilpasuunnistajat siirtyivät joko muihin seuroihin tai lopettivat tavoitteellisen kilpailemisen.

Koko alueen yhteinen hanke

Isäntäkunta Sulkavan kunnanjohtaja Ilmo Liukko sai Savonlinnan ja Juvan päättäjät mukaan suurhankkeeseen. Juvan osalta suurta neuvottelua ei tarvinnut käydä, koska kunnanjohtaja Heikki Laukkasella oli kokemusta jo Juvan Jukolan kilpailujohtajan tehtävästä.

Jukolan kilpailunjohtajana toimi sulkavalainen Mauri Ralli, jonka maanläheinen ja kaikki huomioon ottava johtamistyyli loi hyvän hengen kolmen pitäjän järjestelykoneistoon. Pohjana oli tietysti Sulkavan Suursoutujen luoma järjestelykyky, jota myös hyödynnettiin järjestelyissä. Sulkavalaisten vastuulla olivat toimisto, liikenne, turvallisuus, huolto, ravintola ja osin kenttätoiminnot.

Juvalaiset vastasivat kartta- ja rata-asioista, tulospalvelusta ja markkinoinnista. Savonlinnalaisilla oli vastuualueena kenttätoiminnat, lähtö- maali- ja vaihtoalueen tehtävät, sekä viestintä. Kilpailun taustalla teki sulkavalainen kartoitusalan yrittäjä Kristian Liljeström valtavan työn kilpailun pääsihteerinä. Muista sulkavalaisista mainittakoon turvallisuus- ja liikennevastaava Arto Valtonen, huoltopäällikkö Ilpo Pakarinen ja ravintolapäällikkö Mirja Virta, joilla oli vastaavaa kokemusta kymmenien vuosien ajan Suursoutujen muonituksen järjestämisessä. Virta sai hyvää apua niin Juvalta kuin Savonlinnasta.

Juvalainen Juha Tarkiainen oli kilpailunjohtaja Rallin työpari ja toimi kilpailun teknisenä johtajana. Talous- ja markkinointipäällikkönä oli Juhani Kukkonen ja tulospalvelusta vastasi Auvo Parkkinen. Kartta- ja ratavaliokuntaa johti Juhani Sihvonen, joka oli myös Jukolan viestin ratamestarina. Savonlinnalainen Vesa Hienonen oli Venlojen viestin ratamestari.

Savonlinnalaiset Kauko Piironen ja Jarmo Munck johtivat kilpailukeskuksen rakentamista ja siihen liittyviä toimintoja. Pekka Vilska oli viestintävastaava ja hänen johdollaan neuvoteltiin sopimus Urheilukanavan kanssa ja Jukolan viesti televisioitiin läpi yön. Vuodesta 2003 lähtien Venlojen ja Jukolan viesti on lähetetty suorana TV-lähetyksenä ensin Urheilukanavalla ja vuodesta 2010 alkaen YLE:n kanavilla. Olavin Rastin silloinen puheenjohtaja Juhani Hämäläinen vastasi kutsuvieraista ja oli tärkeä linkki Savonlinnan suuntaan.

Vastuullisuus olennainen osa tapahtumaa

Jukolan viestin järjestelyt onnistuivat erinomaisesti ja kiitospuheessaan kilpailunjohtaja Ralli totesi. – ”Hyvää yritettiin, mutta priimaa pukkasi tulemaan”.

Sulkavan asukkaat kiittivät Jukolan jälkeistä siisteyttä ja ympäristöarvojen huomioon ottamista. Niinpä Etelä-Savon Ympäristökeskus antoi kilpailulle vuoden ympäristöpalkinnon.

Kuvat: Kristian Liljeström

Jukola-portti.

Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari, Sulkavan kunnanjohtaja Ilmo Liukko ja kilpailunjohtaja Mauri Ralli.

Kilpailunjohtaja Mauri Ralli luovutti Jukolan sanoman Halden SK:n ankkurille Mats Haldinille.

Jukolan järjestäjia vuonna 2023 Jukolan muistokivellä. Kauko Piironen (vas.), Pekka Vilska, Mauri Ralli, Juha Tarkiainen ja Juhani Sihvonen.

Esittelyvuorossa Teijo Oksanen, joka toimii Mikkeli-Jukolan teknisenä asiantuntijana (TA).

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa?
Suomen Suunnistusliiton asettama valvoja tapahtumaan.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa?
Jukolan viestin johtoryhmän jäsen (PV:n edustaja) 2016-2019, Jukolan viestin vara-TA 2023 ja Jukolan viestin TA vuodesta 2024.

Miten päädyit tähän tehtävään?
Jukolan johtoryhmän kutsumana.

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu?
5–6:n eri Jukolan viestin järjestelyiden ohjaaminen ja valvonta sekä toimiminen linkkinä järjestäjien ja Jukolan johtoryhmän välillä.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi?
Vara-TA Pekka Vuorinen, ratavalvoja Ville Kauppi sekä Jukolan viestin asiantuntijaryhmän jäsenet.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa?
Maailman paras ja seuratuin suunnistustapahtuma.

Mikä on parasta tehtävässäsi?
Yhteistyö erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa maakunnissa.

Mikä on haasteellisinta?
Odottamattomat sekä yllätykselliset asiat valmisteluissa ja kilpailun aikana.

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen?
Kotka-Jukola 2026 jne.

Nimi: Teijo Oksanen
Ikä: 60
Ammatti/tutkinto: Eversti (evp) ja metsätalousyrittäjä
Tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Jukolan viestin TA (tekninen asiantuntija)
Mitä muuta harrastat: metsästys, kiipeily
Mitä aina mukaan talkoisiin: puhelin, sadetakki, juomaa ja eväät
Ohjenuora/motto: Tehdään yhdessä

Tule mukaan luomaan kesän hienointa urheilutapahtumaa, jokaiselle löytyy sopivaa tekemistä. Tutustu eri valiokuntiin ja ilmoittaudu mukaan!

Joulukuun puolivälissä oli lunta tupruttanut Pirkanmaalle melkoisia määriä, mutta se ei estänyt innokkaita aikuisia osallistumasta suunnistuksen sprinttiharjoitukseen sekä kuntosalitreeniin perjantai-illan huumassa. Pääsin mukaan seuraamaan illan tapahtumia sekä haastattelemaan Jukolaan mukaan tulevia harrastajia.

Pyrinnön suunnistusjaoston harrasteryhmä perustettiin noin seitsemän vuotta sitten täyttämään tarvetta aikuisille suunnatulle ryhmälle, joka ei ole lasten, nuorten tai edustusryhmien piirissä. Ryhmä on kasvanut vuosien varrella ja nykyään sen toimintaa vetää viisi ohjaajaa, jotka hyödyntävät omia vahvuuksiaan ohjauksessa. Alussa ohjaajana toimi Tiina Jussila yksin.

Ryhmä tekee tiivistä yhteistyötä jaoston muiden ryhmien, kuten kilparyhmän, Punahilkkojen, Punakoneen ja Punajunnujen, kanssa. Talvikaudella järjestetään viikoittaisia suunnistusharjoituksia, kuntopiiriharjoituksia, porrastreenejä Pispalan portaissa sekä pidempiä hiihto- tai vaelluslenkkejä. Keväisin ryhmä valmistautuu aktiivisesti Jukolan viestiin mm. harjoitusleiripäivillä, joissa tutustutaan kilpailumaastoihin, analysoidaan suorituksia ja keskustellaan reitinvalinnoista sekä livenä että teams -palavereissa.

Ryhmässä on noin 90 jäsentä, joista aktiivisia osallistujia on huomattava osa. Jukolan viestiin on monille vuoden kohokohta ja ryhmä on tuottanut useita joukkueita niin Venloihin kuin Jukolaan. Pyrinnön harrasteryhmästä lähtee vuosittain Venloihin noin neljä joukkuetta sekä kaksi Jukolaan. Lisäksi on sekajoukkueet.

Valmistautumiseen kuuluu myös oppia kokeneilta edustusurheilijoilta, jotka jakavat kokemuksiaan ja vinkkejä kilpailuihin.

Pyrinnön suunnistusjaoston harrasteryhmään voi liittyä kuka tahansa suunnistuksesta kiinnostunut aikuisharrastaja, joka haluaa käydä yhteisharjoituksissa ja toimia ryhmässä. Ryhmä on tarkoitettu kaiken kuntoisille harrastajille, joiden on ryhmään tullessa osata suunnistustaitojen alkeet.

Mikä sai lähtemään mukaan aikuisten harrasteryhmään:

”Kaverini isosisko vei meidät Tampereelle katsomaan suunnistustapahtumaa. Siitä kaikki oikeastaan alkoi. Tapahtuman alkuvaiheessa tunnelma oli innostava, ja pian mekin puhuimme, että ensi vuonna olisi mahtavaa olla itse mukana. Tuo ajatus jäi kytemään, ja päätimme ryhtyä harjoittelemaan suunnistusta. Tapahtuma itsessään oli upea kokemus – sen ilmapiiri, kisajännitys ja yhteisöllisyys tekivät vaikutuksen. Se tuntui pieneltä, mutta tärkeältä sysäykseltä, joka sai meidät tavoittelemaan jotain uutta. Nyt voi sanoa, että tuo hetki oli meille molemmille merkityksellinen alku matkalle suunnistuksen pariin.”

”Olimme mieheni kanssa seuranneet Jukolan viestiä televisiosta monta vuotta. Siinä oli jotain maagista – kisojen tunnelma ja urheilijoiden tahto tehdä parhaansa vangitsivat meidät kerta toisensa jälkeen. Aina kun katsoimme, ajatus vahvistui: ”Tuonne on pakko päästä joskus mukaan.” Vaikka suunnistaminen oli meille vielä vierasta, olimme kuitenkin käyneet iltarasteilla kokeilemassa. Siitä huolimatta ajatus osallistumisesta Jukolaan tuntui alkuun pelottavalta, mutta samalla se inspiroi. Lopulta päätimme, että nyt on aika lähteä mukaan.”

Mitä odotat Jukolasta:

Sirkka-Liisa: ”Kivoja kokemuksia, haastavaa maastoa.”
Terhi: ”Tuttujen kanssa mukavaa yhdessä oloa ja rastien löytymistä.”
Tiina: ”Mukavia talkoita infossa.”
Miia: ”Upeita maisemia.”
Jarno: ”Täydellistä suoritusta.”
Heikki: ”Kunnon metsäisiä suunnistuspätkiä.”
Arto: ”Mahdollisimman vähän pummeja.”
Henna: ”Hyviä peesejä.”
Piia: ”Haastavia maastoja. Hyvää juoksukuntoa.”
Sami: ”Pitkää yötä (vähintään TV:n ääressä).”
Sanna: ”Vaihtelevia suunnistustehtäviä, hyvää joukkuehenkeä ja Jukolan yön kesäistä taikaa.”
Jonna: ”Yhteishenkeä, yhdessä tekemistä, haastavia rastipisteitä, hyviä reitinvalintavälejä. Kannustusta, hurraamista ja jännittävää viestin seurantaa. Ja tietenkin Pyrinnön menestystä.”
Mikko: ” Odotan jälleen upeaa tapahtumaa Savon metsissä. Jukola-kylän tunnelma, tuhannet eri tasoiset suunnistajat maastossa ja myös tapahtuman perinteikkyys tuntuvat hienoilta ja arvokkailta asioilta.”

Entäpä Venlojen viestin voittaja v. 2007 Asikkalan Raikkaan joukkueessa suunnistanut Sirkka-Liisa, miltä nyt tuntuu valmistautuminen Jukolaan verrattuna voittovuoteen?

”Nyt on paljon rennompaa. Silloin otin suunnistuksen tosissaan, nyt mennään nauttimaan. Kiva fiilis ja porukka.”

Tampereen Pyrinnön ryhmien seuraaminen kohti Mikkeli-Jukolaa jatkuu kevään aikana.

Pia Hakala
Mikkeli-Jukolan somevastaava

Jukolan viesti järjestetään ensi kesänä toista kertaa Mikkelissä ja viidettä kertaa Etelä-Savossa. Jukolan viestin perustaja- ja omistajayhteisö Kaukametsäläiset on perustettu kesällä 1948. Se on edelleen merkittävässä roolissa. Sen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2012 mikkeliläinen Juhani Sihvonen.

Sinut tunnetaan suunnistuspiireissä laajasti. Mikä sai sinut aikanaan lajin pariin?

Vietin lapsuuden ja nuoruuden Juvan Nääringin kylässä. Isä-Eero ja ala-asteen opettajat Marjatta ja Antero Vauhkonen tutustuttivat lajiin, niin kuin kaikki muutkin kylän lapset. Vuonna 1973 valmistui Juvan ensimmäinen suunnistuksen erikoiskartta Nääringiltä. Uusi kartta mahdollisti sen, että meillä oli paljon harjoituksia ja kilpailuja kylällä. Juoningan Jyske oli tuohon aikaan todella aktiivinen kyläseura ja järjesti kaikenlaista liikuntaa. Juvan Urheilijat mahdollisti jatkossa kilpailemisen suunnistuskisoissa.

Mikä suunnistuksessa viehättää?

Lajin haasteellisuus niin taidollisesti kuin fyysisesti. Koskaan ei ole samanlaista rataa ja suoritusta. Nykyisin arvostan myös luonnossa liikkumista ja sen voimaannuttava vaikutusta hyvinvointiin.

Millainen on urasi suunnistajana? Milloin oma Jukola-taipaleesi alkoi?

Olin nuorena aktiivinen kilpasuunnistaja. Aikuisiällä olen ollut enemmänkin kuntosuunnistaja. Aika nuorena ajauduin kilpailujen järjestelyhommiin ja seuran vastuutehtäviin. Ensimmäiset Jukola-muistot ovat vuodelta 1974, kun kotitilamme pihalla harjoiteltiin Pistohiekan Jukolan vaihto- ja maalialueen toimintoja. Me junnut olimme koejuoksijoita, kun aikuiset harjoittelivat eri toimintoja. Ensimmäinen Jukola kilpailijana piti olla vuonna 1981 legendaarisessa Kytäjän kura-Jukolassa, mutta joukkue keskeytti ennen omaa osuuttani, kuten seuraavanakin vuonna. Siihen aikaa keskeyttänyt joukkue ei saanut jatkaa kilpailua. Vasta vuonna 1983 pääsin maastoon Valkealassa.

Sinut tunnetaan myös nuorimpana Jukolan ratamestarina Juvan Jukolasta vuodelta 1990. Olit 24-vuotias. Miten päädyit maailman suurimman viestisuunnistustapahtuman ratamestariksi?

Olen aina ollut kiinnostunut radoista ja kartoista. Piirsin nuorena paljon mielikuvituskarttoja ja suunnittelin niille omia ratoja. Koska minulla oli hyvä käsiala, pääsin 11-vuotiaana piirtämään ratoja Juvan Urheilijoiden kansallisiin kisoihin. Tuohon aikaan kaikki radat piirrettiin käsin valmiiksi painetuille kartoille. 13-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa ratamestarina kansallisissa hiihtosuunnistuskisoissa, jotka järjestettiin Nääringin koululla. 19-vuotiaana olin SM-viestien ratamestarina. Kaksi edellä mainittua tuli tehtyä isäni nimissä, koska minulla ei ollut vielä tarpeeksi ikää ratamestarikorttiin.

Kun Jukolan viestin järjestäminen Juvalla tuli esille, ilmoittauduin heti ratamestariksi ja valmistelin oman osuuteni kilpailuhakemukseen. Meillä oli todella nuori noin kymmenen hengen ratamestariryhmä, jonka keski-ikä oli 24 vuotta.

Juvan Jukola ei jäänyt ainoaksi Jukolaksi, jossa olit merkittävissä tehtävissä, vaan osaamiseksi näkyi mm. Sulkavan 2003 ja Mikkelin Jukoloissa 2009.

Juvan Urheilijat, Olavin Rasti ja Sulkavan Urheilijat -41 hakivat Jukolan viestiä Sulkavalle. Lupauduin jälleen ratamestarin tehtävään, koska Juvan Jukolasta jäi hyvät muistot. Vuodesta 2004 seurani on ollut Mikkelin seudulla toimiva suunnistuksen erikoisseura Navi. Lupauduin mukaan Navin Jukola-hankkeeseen, koska halusin hyödyntää kokemukseni vuoden 2009 Jukolan järjestelyissä, jossa olin kilpailunjohtaja.

Milloin sinusta tuli Kaukametsäläisten jäsen? Millaisia roolisi ovat olleet siellä?

Minut kutsuttiin Kaukametsäläisten jäseneksi vuonna 2005 ja hallitukseen minut valittiin vuonna 2009. Vuonna 2012 aloitin Kaukametsäläisten puheenjohtajana ja samalla Jukolan viestin johtoryhmän vetäjänä. Ensi vuoden Mikkeli-Jukola 2025 tulee olemaan viimeinen Jukola puheenjohtajana. On aika antaa vastuu tuoreemmille voimille.

Miksi Jukolan viesti on niin tunnettu ja maailman arvostetuin viestisuunnistuskilpailu?

Jukolan viestin tarina on loistavasti rakennettu Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kirjan pohjalle. Vuosien saatossa Jukola on rakentunut osaavien ja sitoutuneiden järjestäjien kautta tapahtumaksi, jonne suunnistava maailma haluaa tulla ainakin kerran. Laskin, että noin 100 000 talkoolaista on osallistunut 76 vuoden aikana Jukolan järjestelyihin. Huikea talkootyön näyte!

Miten Jukolaa johdetaan?

Meillä on kahdeksan hengen johtoryhmä ja noin 15 erilaista oman alansa asiantuntijaa. Lisäksi tiedonsiirto järjestäjältä toiselle on avointa. Meillä on kattava valvonta- ja järjestelyohjeistus sekä sopimusjärjestelmä, jotka tukevat järjestäjiä.

Parhaillaan meillä on menossa vuosien 2025-2028 Jukolan viestien ohjaus käynnissä. Hakuprosessissa ovat vuosien 2029-2023 Jukolan viestin järjestäjät. Päätös näistä järjestäjistä tehdään ensi talvena. Toimihenkilöiden osalta järjestäminen edellyttää luottamusta, koska tapahtuman järjestelyt perustuvat vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoistyössä johtaminen on haastavampaa, kuin esimerkiksi työelämässä. On tärkeää osata delegoida ja innostaa tekijöitä.

Olemme laskeneet, että Jukolan viestin järjestäminen vastaa armeijakunnan kokoisen sotaharjoituksen järjestämistä. Arvostan kaikkia järjestäjiä, jotka luovat uuden lenkin Jukolan historian ketjuun. Jukola on lainassa kullakin järjestäjällä ja se on luovutettu vähintään samassa kunnossa seuraavalle. Tämä on myös parasta osallistujamarkkinointia

Millaisena näet suunnistuksen ja Jukolan viestien tulevaisuuden?

Suunnistuksella ja Jukolalla on hyvä maine. Jukolan formaatti ja brändi ovat kunnossa. Harvassa lajissa on tarjota kilpailu, jossa samassa sarjassa kilpailevat maailman huiput ja harrastajat. Jukola koukuttaa, koska kävijäkyselyn perusteella yli 90 % aikoo osallistua myös seuraavana vuonna kisoihin.

Eniten olen huolissani kansalaisten liikkumattomuudesta ja sen myötä tulevista haasteista. Onko meillä harrastajia ja miten suurten massatapahtumien käy? Nyt radat tehdään huippujen ehdoilla, mutta onko meillä riittävästi harrastajia, jotka pystyvät selviytymään samoista radoista? Nämä ovat asioita, joita pitää seurata.

Miksi jokaisen pitäisi osata suunnistuksen /metsässä liikkumisen perustaidot?

Suunnistaminen on kansalaistaito. Kumoan väitteen, jos joku väittää, ettei osaa suunnistaa. Jokainen ihminen osaa suunnistaa, koska perusarjessa pitää löytää paikka, minne mennä ja hakea sinne reitti. Se on myös suunnistamista. Lisäksi luonto voimaannuttaa ja suunnistusta voi harrastaa sillä tasolla, millä haluaa. Vaikka suunnistajia pidetään hiljaisina yksilöinä, niin mikään ei voita suorituksen jälkeen kuultavaa jälkiselitystä. Suunnistus on myös sosiaalista.

Mitkä ovat parhaat kokemuksesi lajin parista?

Ihmiset. Olen saanut tavata Jukolan järjestäjiä ja kilpailijoita eri puolella Suomea. On hienoa kokea suomalainen talkootyön voima, kun joka vuosi rakennetaan pienoiskaupunki Jukola järjestelyjä varten yhdeksi viikonlopuksi. Se kannattaa kokea!

Mikä on ollut haastavinta?

Matkustaminen. Ajokilometrejä on tullut runsaasti ja autossa istuminen on välillä raskasta. Koronan aikaan oli rankkaa, kun Rovaniemen Napapiiri-Jukolaa jouduttiin siirtämään kaksi kertaa ja huoli kilpailun onnistumisesta oli koko ajan mielessä. Myös Lappee-Jukolan mutakatastrofi oli kokemus, joka poiki sen, että kaikki toiminnot eivät voi olla pelloilla. Lappee-Jukolan jälkeen perustettiin järjestäjien välille vastuurahasto paikkaamaan mahdolliset force major -tyyppiset talousriskit.

Miten perhe suhtautuu harrastukseesi? Ovatko innostuneet lajista?

Eihän tätä voisi tehdä ilman perheen ja läheisten tukea. Vaimolleni Anittalle annan 10 pistettä, että ymmärtää intohimoni. Nykyisin Helsingissä asuvat pojat ovat myös löytäneet liikunnan osaksi omaa elämää ja koko perhe on mukana myös Mikkeli-Jukola 2025:n talkootehtävissä.

Haluan myös kiittää työnantajiani ja esimiehiäni, että olen saanut tarvittaessa myös vapaata Jukola-asioiden hoitoon.

Miten lajin pariin pääsee parhaiten – ehtiikö vielä esim. oppimaan taidot, että voisi osallistua Mikkeli-Jukolaan 2025? Vai mistä olisi hyvä aloitella?

Suunnistuskoulu ja kuntorastit ovat paras tapa oppia suunnistuksen perusasiat. Fyysistä kuntoa voi hankkia koko ajan liikkumalla. Hyvin ehtii ensi kesäksi mukaan, jos ei kilpailijana, niin talkoolaisena. Tervetuloa!

Kuva: Suunnistusliitto

Mikkeli-Jukolan tekijöistä seuraavana esittäytyy Hannu Seppänen, tapahtuman tekninen johtaja.

Miksi olet mukana Mikkeli-Jukolassa? Rakkaudesta lajiin, osana seurayhteisöä, koitan osaltani kantaa vastuuta tapahtuman onnistuneesta järjestämisestä.

Oletko aiemmin ollut vastuutehtävässä Jukolassa tai muussa suunnistuskilpailussa? Mm. Pohjoismaiden mestaruuskilpailut 2001 pikamatkan kilpailunjohtaja, Jukola 2009 kenttä- ja liikennepäällikkö, muutamien SM-kisojen sektorivastaava (mm. liikenne).

Miten päädyit tähän tehtävään? Minua kysyttiin, en ymmärtänyt kieltäytyä…

Mitä tehtäviä vastuullesi kuuluu? Työvaliokunnan (6 henk) jäsen. Erilaisten sopimusten teko ja valmistelutehtävien hoito, yhteydenpito yhteistyötahoihin. Linkkinä liikenne-, huolto- ja kenttävaliokunnista työvaliokuntaan päin.

Kuka on varahenkilösi ja ketkä ovat muut tärkeät sektorivastaavasi? Yhteistyönä kilpailunjohtajan kanssa.

Mikä motivoi tekemään Jukolaa? Maailman suurimman viestisuunnistustapahtuman onnistunut järjestäminen.

Mikä on parasta tehtävässäsi? Mukavassa porukassa työskentely. Kun saa asioita onnistuneesti organisoiduksi.

Mikä on haasteellisinta? Tehtävien paljous ja ajanpuute.

Millaisia talkoolaisia sinun vastuualueellasi tarvitaan? Sitoutuneita. Ja jotka osallistuisivat oman ”työvuoron” lisäksi tapahtuman valmisteluun ja purkamiseen.

Miksi kannattaa tulla sinun vastuualueellesi talkootehtäviin? Hyvä kohtelu….

Mitä aiot tehdä Jukolan jälkeen? Nauttia palkitsevasta tunteesta, kun tapahtuma onnistuu hyvin.

Mieleenpainuvin juttu, joka on jäänyt mieleen tässä vaiheessa? Joidenkin järjestelyyn osallistuvien henkilöiden ”täysillä” paneutuminen oman tehtävän hoitoon.

nimi: Hannu Seppänen
ikä: 70
ammatti/tutkinto: Metsänhoitaja
tehtävä Mikkeli-Jukolassa: Tekninen johtaja
mitä muuta harrastat: Monipuolista liikuntaa, metsätöitä, musiikkia
mitä aina mukaan talkoisiin: Innokas mieli
ohjenuora/motto: Yhdessä paras tulee

Suunnistuskartat eivät synny itsestään. Vaikka tekniikka on kehittynyt, ei suunnistuskartoitus ole
käsityötä, vaan edelleen jalkatyötä, tietää vuosikymmenten kartoittajakokemuksella Jussi Silvennoinen. Hänen osaamisensa näkyy erityisesti Mikkeli-Jukola 2025 kartoissa.

Kartoista Jussi Silvennoinen innostui jo lukioikäisenä. Silloin hän teki suunnistuskarttoja kesätyönä. – Ne oli mukavia aikoja! Sitten opiskelin maanmittariksi ja tein jotain tylsiä insinöörin sisähommia kahdeksasta neljään. Reilu parikymmentä vuotta sitten uskalsin ottaa työuralla uuden suunnan ja palasin metsään kirjaimellisesti yksinyrittäjänä. Elämänlaatu kohosi huomattavasti, vaikka kenties yhteiskunnallinen arvostus vähän notkahtikin. Minkäs sitä ihminen perusluonnolleen voi. Tykkään kulkea yksin suurilla saloilla vaikka joskus räntääkin sataa, kertoo Jussi innostuneena tiestään arvostetuksi kartoittajaksi. Jussi on koulutukseltaan maanmittaustekniikan DI, ja ne ”tylsät vuodet” hän oli eräässä kartoitusfirmassa tuotantopäällikkönä ja sittemmin ammattikoulun kartoittajalinjan opettajana.

Suunnistus koko perheen juttu

Jussi kuvailee itseään ikääntyväksi elämäntapasuunnistajaksi Kontiolahden Lehmosta. – Isäni alkoi käydä Joensuun kuntorasteilla vuonna 1970. Seuraavana vuonna minäkin lähdin mukaan, ja kolmannella kerralla kiersinkin radan jo itse. Vaimonikin on aloittanut suunnistuksen jo nuorena. Eipä sitten meidän perheen jälkikasvulla juuri muuta mahdollisuutta ollutkaan kuin myös innostua lajista!

Silvennoinen kiittelee sitä, että koko perhe pyörii saman harrastuksen ympärillä, mikä huomattavasti helpottaa käytännön asioita. Jukolan viesti on vuosien varrella tullut erittäin tutuksi 50 Jukolan kokemuksella. Ei siis ihme, että Jussi samaistaa itsensä Jukolan veljesten Lauriin, josta Aleksis Kivi kirjoittaa ”Lauri (tai siis Jussi) poika metsäss häärii, katseleepi puita väärii, mäyränä nummia tonkii”.

Toisinaan omat perheenjäsenet pääsevät suunnistamaan arvokilpailuissakin Jussin tekemällä kartalla. – Olen hyvin tarkka siinä, että en kotona kerro mitään sellaisista kartoitusreissuista, joissa tiedän perheenjäsenteni tulevan kilpailemaan. Vaikkapa Mikkelistä palattuani saatoin lähinnä kertoa millainen sää oli viikolla ollut, valottaa Jussi kartoittajan työn haasteita.

Omanlaistansa taidetta

Jussi Silvennoisen mukaan suunnistuskartoittajan työ ei sovi perfektionistille, mutta tietystä taiteilijan näkemyksestä on hyötyä. – Kartasta pitää pyrkiä tekemään sellainen, että juokseva kilpasuunnistaja sitä ymmärtää. Vaikka kartoitusnormit ovat periaatteessa kiveen hakatut, pitää niitä koko ajan maastossa soveltaa, jotta kartta antaa suunnistajalle oikean kuvan siitä mitä seuraavan polunmutkan takana on näköpiiriin odotettavissa. Hyvällä kartalla on helppo suunnistaa, kun kaikki toimii ennakoidusti, kuvaa Jussi työtään.

Maailman arvostetuimman viestisuunnistustapahtuman maaston kartoittaminen motivoi. – Teknisessä mielessä Jukolan kartoitustyö on samanlaista kuin muuallakin. Tuntuu hienolta, kun tiedän viimeisimpänä valmiiksi saamani Jukola-kartan pääsevän 15.6.2025 aika monen varsin kriittisen silmäparin tutkittavaksi. Ja luultavasti he kaikki ovat edellisen vuorokauden aikana löytäneet maastosta vaikkapa jonkin kartalta puuttuvan kiven – tämäkään Tikkalan kartta ei siis tule olemaan täydellinen, ennakoi Jussi tottuneesti.

Maastot tekevät Jukolan

Jussi Silvennoista voi pitää Jukola-konkarina, sillä mielessä ovat kaikki ne tasan 50 maastoa, joissa hän on Jukolassa ollut. Jussin Jukola-taival alkoi vuonna 1974 Puumalan Pistohiekalta. – Pistohiekalla oli hieno maasto, mutta yöllä hirveän kylmä. Pummasin viitosta varmaan kymmenen minuuttia. Sitten vuonna 1975 oli Jukola Niinisalossa, muistelee Jussi – palstatila ei kuitenkaan taida riittää kaikille tarinoille.

Kisattuja Jukoloita Jussilla on noin 40, sillä järjestäjän tai kartantekijän rooleja on ollut aika usein. Koska Jukola on suunnistajan joulu, jäävät Jukola-maastot aina ainakin Jussin mieleen. Jukolan siirtyminen vuodelle koronan takia oli monille suunnistajille kova paikka, niin myös Jussille. – Vuoden kohokodan pois jäänti oli harmillinen, mutta ymmärrettävä, muistelee Jussi harmitustaan. – Onneksi Jukolan tarina pääsi taas jatkumaan ja jatkuu edelleen vahvana.

Mikkelin maastot haastaa

Mikkeli-Jukola 2025 maastoja Jussi kuvailee rajuiksi. – Käyriä on pitkittäin ja poikittain. Niin on puunrunkojakin. Toivottavasti olen kyennyt kartalla kertomaan, että ihan jokaista rastiväliä ei kannata paukuttaa kompassisuunnalla suoraan, valottaa Jussi tulevan Jukolan maastoja.

Mikkeli-Jukola 2025 järjestäjät ovat panostaneet harjoituskarttoihin. Osa niistä on Jussin käsialaa. – Mikkelin treenipaketti on tosi laadukas, ja harjoitusten nettisivut ovat niin hienot, että siellä mielellään surffailee kotisohvaltakin käsin. Olen itse tehnyt noista kartoista vain puolitoista, joten en tunne läheskään kaikkia treenimaastoja. Mutta jos koko paketin käy tutkimassa ihan maastossa suunnistaen, on tuleva Tikkalan maasto varmasti helppoa ja vaivatonta, kannustaa Jussi.

Tietoa Mikkeli-Jukola 2025 treenipaketeista löytyy www.jukola.com/2025 -sivuilta.

Jussin viimeinen Jukola-kartta?

Mikkeli-Jukola 2025 on Jussille historiallinen. – Mikkeli-Jukolan kartta on urani seitsemäs Jukola-kartta. Saattaa olla, että Mikkelin kartta jää urani viimeiseksi Jukola- kartaksi – en ole enää nuori mies. Mutta haluan jatkaa muiden kisojen karttahommia vielä aika kauan, toivottavasti jalkani vielä kestävät. Suunnistuskartoitus kun ei ole edelleenkään käsityötä, vaan jalkatyötä.

Vaikka kartoituksen avuksi on tullut paljon tekniikkaa vuosikymmenten aikana, on Jussin mukaan perustyö melko lailla samanlaista kuin silloin lukioikäisenä. – Kartoittajan täytyy jalkaisin kahlata koko maasto läpi niin, että hän näkee jokaisen aarin. Hehtaarin tarkkuus ei riitä. Teknisiä apuvälineitä on toki tullut vuosien varrella paljon lisää, mutta en ole itse niistä ottanut käyttöön aivan kaikkia. Onpa joku kuulemma jo kokeillut drooninkin käyttöä metsässä. Se ei ole minun juttuni, Jussi toteaa.

Jussin mukaan suunnistuskartoittajien ammattiliitto on vielä perustamatta, joten tarkkaa lukemaa karttojen tekijöistä ei ole tiedossa. – Heitän karkeana arvauksena, että suunnistuskartoittajia on Suomessa 10-20 täysammattilaista sekä varmaan satakunta poutasään kartoittajaa (siis seurakartoittajat, kesätyöntekijät sekä eläkeukkokartoittajat).

Jussi ei ole huolissaan suunnistuskartoittajien tulevaisuudesta. – Noin 10 vuotta sitten oli suunnistuspiireissä huolta siitä, että kartoittajakunta ukkoutuu. Mutta viime aikoina tilanne on muuttunut huomattavasti valoisammaksi, kun tähän ammattiin on tullut useita nuoria, päteviä tekijöitä. Joten juuri nyt kartoittajatilanne vaikuttaa valoisammalta. Tällainen itsenäinen työ, joka sisältää paljon liikuntaa, ulkoilmaa, tietotekniikkaa ja luontokokemuksia sopii hienosti meille Jukolan Laurin sielunveljille.