76 tarinaa Jukolasta – osa 1: Puumalan Pistohiekan Jukolan viestistä 50 vuotta

Jukolan viesti on järjestetty Etelä-Savossa neljä kertaa ja viides järjestetään ensi vuonna, kun Navi
järjestää 76. Jukolan ja 47. Venlojen viestin Mikkelin Tikkalassa. Navi järjesti myös vuonna 2009
Jukolan viestin Kalevankankaalla. Vuonna 2003 Sulkavalla järjestelyistä vastasivat Juvan
Urheilijat, Olavin Rasti ja Sulkavan Urheilijat-41. Juvan Urheilijat urakoi vuonna 1990 Jukolan
viestin Juvan Koikkalassa.

Ensimmäinen Etelä-Savossa järjestetty Jukolan viesti järjestettiin Puumalassa 50 vuotta sitten. 26.
Jukolan viesti ja 24. Venlojen juoksu suunnistettiin helluntaina 1.-2.kesäkuuta 1974 Pistohiekalla.
Kilpailukeskus rakentui entisen sotilaslentokentän alueelle ja radat suuntautuivat pohjoiseen
Heiskan ja Puuterlahdenniemen maastoihin. Järjestelyistä vastasivat Anttolan Urheilijat, Juvan
Urheilijat ja Mikkelin Suunnistajat.

Kolmen seuran yhtymä oli järjestelyvastuussa

Idea viestin järjestämisestä oli tullut 1970-luvun alussa maajoukkueleirillä, kun juvalainen opettaja
Antero Vauhkonen toimi Suomen suunnistusmaajoukkueen valmentajana. Leiri järjestettiin
Pistohiekalla. Idean pohjalta Vauhkonen alkoi selvitellä Jukolan järjestämismahdollisuuksia.

Taito Väisänen oli yhdessä Kauno, Seppo ja Pentti Väisäsen kanssa anttolalaisten
puuhamiehiä. – Kyllä kilpailukeskus oli ratkaisevin tekijä, kun kisaa päätettiin hakea. Lentokentälle
saatiin kaikki toiminnot pysäköintiä myöten helposti järjestettyä. Lisäksi vieressä oli huippumaasto,
muistelee Taito Väisänen. – Juvalaisten lisäksi mukaan saatiin Mikkelin Suunnistajat, joten kolmen
seuran yhtymä oli riittävän laaja kilpailun toteuttamiselle. Kilpailu myönnettiin seurayhtymälle noin
kaksi vuotta ennen tapahtumaa vuonna 1972.

Kilpailunjohto asemoitui Mikkeliin. Kilpailunjohtajaksi nimettiin Rauno Tarkiainen, pääsihteeriksi
Leo Turunen, lehdistösihteeriksi Kauko Juntunen ja ratamestariksi Veikko Turunen.
Ratamestariryhmään nimettiin kaikista seuroista edustajat, johon kuuluivat Väisäset Anttolasta
sekä Antero ja Marjatta Vauhkonen Juvalta. Marjatta Vauhkonen oli Venlojen juoksun ratamestari.

Kilpailukartta oli suunnistuksen erikoiskartta, jonka teosta kilpailualueella vastasivat Yrjö Teeriaho,
Hannu Virolainen ja Eero Jatila. Kaikki kolme olivat töissä Maanmittauslaitoksella ja saivat
käyttöönsä työnantajaltaan siihen aikaan erinomaisen pohja-aineiston. – Taisi siinä olla mukana
muutama palkallinen työpäiväkin, muisteli Teeriaho myöhemmin. Koska kartan painaminen oli
kallista, päätettiin tehdä kartasta isompi kuin Jukolan viestin tarve oli. Kartan koko oli 33
neliökilometriä, jossa Jukolan jälkeen järjestettiin useat kilpailut. Taito Väisänen muistaa olleensa
kartoitustöissä Turusen johdolla. Vauhkosten pariskunta johti juvalaisten kartoitusta pohjoisosassa
Juvan kunnan alueella.

Marjatta Vauhkonen muistelee

Lahden Liipolassa nykyisin asuva Marjatta Vauhkonen muistaa hyvin Pistohiekan Jukolan viestin
järjestelyt. 83-vuotias opettaja jaksaa pitää itsensä virkeänä ja vetää mm. seniorijumppaa
kotipihallaan. – Edesmennyt mieheni Antero piti aina itäsuomalaisten puolia. Suunnistus oli
asemoitunut enemmän Etelä- ja Länsi-Suomen alueelle, mutta hän painotti, että Itä-Suomessa on
hyviä maastoja ja osaamista. Samalla hän halusi juurruttaa lajia alueelle tekemisen kautta,
muistelee Vauhkonen. – Minulle oli heti selvä, että olen Venlojen juoksun ratamestari, kun Antero
lupasi olla mukana. Maasto ja rata tulivat tutuksi, sillä vietimme melkein kaiken vapaa-ajan
Pistohiekalla, vaikka matkaa Juvan Nääringiltä oli yhteen suuntaan liki 70 kilometriä. Pyrimme
tekemään taidollisesti vaativan radan, jossa ei olisi pelkästään jonossa juoksemista. Rastipisteet
piti olla selkeitä ja uskon, että onnistuimme siinä. Ennen tehtäväänsä Marjatta suoritti Juhani
Salmenkylän
pitämän ratamestarikurssin Vierumäellä.

Mikkelin läänin maaherra Viljo Virtanen jäi 33-vuotiaan opettajan mieleen. Hän oli koko ajan
hankkeen takana ja toimi kilpailun suojelijana. Jukolan jälkeen Vauhkonen valittiin läänin
liikuntalautakuntaan ainoana ”tyttönä”. Hän tunsi Virtasen vankkumattoman tuen, vaikka herroissa
oli epäilijöitä. – Keskustelu loppuivat yleensä Virtasen kysymykseen, mitäs mieltä Marjatta on ja
sain sanoa lopullisen mielipiteen.

Itse kisasta Vauhkoselle jäi mieleen Venlojen marssi kilpailukeskuksesta lähtöpaikalle. – Kaikki
Venlat tulivat kiltisti jonossa perässäni noin kilometrin matkan. Silloin tajusin, että tämä on oikeasti
totta, kun näki kaiken elävänä.

Liisa Veijalainen ja Liedon Parma loistivat

Kilpailuun ilmoittautui 411 joukkuetta Jukolan viestiin ja Venlojen juoksuun osallistui 227
suunnistajaa. Toimitsijoita tapahtumassa oli noin 600, joista puolet olivat sotilaita.

Lauantaina iltapäivällä juostu Venlojen juoksu oli henkilökohtainen yhteislähtökilpailu. Viestiksi
Venlojen juoksu muutettiin 1978. Liedon Parman Liisa Veijalainen oli suorastaan ylivoimainen,
kun hän voitti toiseksi tulleen Helena Mannerveden liki kahdeksalla minuutilla. Vuonna 1977
Veijalaisesta tuli Suomen ensimmäinen suunnistuksen maailmanmestari.

Vastaavasti Jukolan viesti oli tasainen ja kärki vaihtui yön aikana erojen ollessa vaihdossa
muutamia sekunteja. Kahdella ensimmäisellä osuudella oli yksinkertainen hajonta. Näppärä-
älyisimmät tajusivat, että parillisilla numerolla olevat kävivät samoilla rasteilla, kun parittomat taas
omilla rasteilla. Yön aikana lämpötila laski reilusti pakkaselle ja Heiskanlahden yli rakennettu
armeijan ponttonisilta jäätyi pakkassumussa. Osalla oli vaikeuksia pysyä pystyssä liukkaalla
sillalla, mutta Saimaaseen putoamisilta vältyttiin. Viestin voitti Liedon Parma, jonka ankkuri Tuomo
Peltola
oli maalissa kaksi minuuttia ennen Alavuden Urheilijoita. Kolmas oli Ikaalisten Nouseva-
Voima. Noin 30 vuotta myöhemmin voittajat Liisa Veijalainen ja Tuomo Peltola löysivät toisensa
myös rakkauden poluilla ja heistä tuli aviopari.

Terveiset vuoden 2025 järjestäjille

Jukolan viestin tunnelma kolahtaa Vauhkoseen aina. – En ole enää viime vuosina jaksanut
suunnistaa Venloissa, mutta joka vuosi seuraan kilpailua. Minua kiehtoo Jukolassa yhteisöllisyys,
yhdessä tekemisen riemu, leirielämä luonnon keskellä sekä yhteinen yö. Se on koettava, muuten
sitä ei tiedä, kehuu Vauhkonen tapahtumaa. Mikkeli-Jukola 2025:n järjestäjiä Vauhkonen
kehoittaan nauttimaan tapahtumasta, vaikka kiirekin on. – Se yö menee kauhean nopeasti. Muistot
jäävät mieleen ja niitä voi aina lämmitellä, mutta muistojen taakse ei voi jäädä elämään. Kuitenkin
tässä iässä, 83-vuotiaana, voi olla lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus. Jokainen päättää siitä ihan
itse.

Teksti ja kuvat: Juhani Sihvonen


Marjatta Vauhkosella on tallessa Pistohiekan Jukolan T-paita.


Taito Väisänen toimitsijatakki yllään vuonna 1974.


Kilpailukeskuskartta oli käsin piirretty.


Karttaote Pistohiekan kartasta, jossa on piirrettynä Venlojen juoksun rata.


Pistohiekan Jukolan viestin tarra.